IRC-Galleria

Jotkut asiat ei välttämättä ees tunnu mitenkää erikoisilta ku ne tapahtuu, mut myöhemmin niitä tulee hirveä ikävä. Esim jotain ihan arkisia asioita... Itsestäänselvyyksiä.
Se on tosi vittumaista.

Jos joku jumala on muka luonu ihmiset, nii mie oon kyl sitä mieltä että paskastipa loi! Ihmiset ei tajua sitä hetkeä kun on onnellinen! Ei osata ajatella että vuoden päästä kaikki voi olla erilailla.

Tai minä ainakaan en ossaa. Mä en osaa arvostaa asioita kuin vasta muistoissa. Vähänkö vittumaista. Sillä hetkellä kun on kivaa, ei tiedä että on kivaa! Ei voi sanoa ihmisille että hei nyt on oikeasti kivaa, te ootte ihania. Sitten hitto vasta vuoden päästä tiedostaa että olipa sillon vuosi sitten maanantaina oikeasti kivaa! Ja sitten yrittää mennä sanomaan ihmisille että muistatteko kun sillon oli kivaa ja nei ees välttämättä tajua mistä höpötän!

Haluisin asentaa itteeni jonkun piipparin joka piippaa kun on kivaa! Tai siis just semmosella hetkellä, joka ei sillon tunnu erikoiselta, mutta joka vuoden päästä on kiva, tai jota vuoden päästä kaipaa.

Mutta toisaalta - vähänkö ois hönöä, jos joskus iltateellä tokasen että hei nyt on mukavaa. Tai sillon kun talvipakkasella istutaan sylikkäin että ois lämpimämpi. Mun piippari vaan piippais että "hei Anna! Tätä hetkeä sä tuut vuoden päästä kaipaamaan!" Sit sanon siitä ihmisille, että onpa nyt mukavaa, ja sit ne on vaan että mitä vittua sä höpötät, nyt on 20 astetta pakkasta!

---

Kellään samanlaisia kokemuksia?