IRC-Galleria

Kopio tämä itsellesi päiväkirjaasi kun olet lukenut!! - kiitos.

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili
taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja
valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on
pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla
vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-

Aino synnytettiin maailmaan eräänä myrskyisenä yönä. Jo miltei heti näki että hänestä tuli ihminen. Perhe oli valtava ja he elivät rikkaudessa. Koulussa hän pärjäsi kohtalaisesti, siellä häntä tönittiin.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi ällöttämään moottoripyörät, niinpä huviksi tuli lusikat.

Aino kehittyi kolmannellakymmenellä varsin ihanaksi. Päähänsä hän sai vihreät hiukset, sekä oranssit silmät.
Lauluäänestä päätellen hän oli suuresti pateettinen. Lempiruokaansa sianpääsoppaa hän sai työskennellen viikatemiehenä.

Aino ei tupakoi eikä nuuskaa koska on fiksu ihminen. Alkoholia hän käyttää ollessaan masentunut.

Hän nappasi itselleen puolison jonka kanssa meni humalapäissään naimisiin.

Sen pituinen se.



http://koti.mbnet.fi/pikpak/ig/index.htm

sytytetään kynttilä jokelan koulun ammuskelussa kuolleiden muistoksi. Anetaan tän kiertää, niinku tää on jo kiertänytkin. Lähetä eteenpäin