IRC-Galleria

Tää paikka ja nää ihmiset. Tästä tuli koti, ja tyypeistä perhe. Nyt on sitte viimene ilta, yö ja huomenna viimene aamu. Ette uskokaan mitä kaikkee oisin valmis tekee ettei tää loppuis vielä, ettei tää loppuis ikinä. Elämältä menee pohja, tällä kertaa tosissaa. Jään tyhjän päälle.

Huomenna pitäis jaksaa pitää ittesä kasassa, hymyillä ja juhlia. Ei tuu onnistuu, liikaa rakkaita ihmisii, joista pitää päästää irti, jotka pitää hyvästellä. Ja kun tietää, että joitain ei nää enää ikinä, ja joitain vain harvoin. Myös se, että pelottaa, että yhteydet katkeaa, vaikka luvataan soitella, olla tiiviisti yhteyksissä, alitajunnassa tietää, ettei lupaus tuu pitämään.

Pelko, että muistot unohtuu. Se sattuu, ja aika paljon.

Haluaisin lähtä teidän kaikkien mukaan, mutta se ei oo mahollista, ei elämästä ois selvinny ilman teitä. Ja kuten Jenni jo kirjotteliki aiemmin, te teitte musta tällaisen mikä olen, ja enempää en olisi voinut toivoa. Nää kolme vuotta oli elämäni onnellisinta aikaa.



Asuntola always in my mind, not gonna let this go never ever <3