IRC-Galleria

Mä nään niitä vielä sillon tällön, haamuja

Menneisyys nostaa päätään siitä kuopasta
jonne mä sen hautasin kun lähin
Liian kauas en menny
Tarpeeks lähelle kohdatakseni ne uudelleen...
ja uudelleen

Joskus säpsähdän kun kuulen takaani naurua
Tietäen ettei ne tunne mua, mutta silti
En mä ole surullinen enkä esitä marttyyria
Mutta en myöskään häpeä
Ei se mun vika ollut

Mä olin vaan pala väärässä palapelissä
ja muut palaset huomas sen
Mä en sopinu niiden muottiin
niiden mielestä en sopinu minnekään

Nyt mä tiedän että ne oli väärässä
Mä sovin kuin sovinkin tähän kuvaan
Eikä ne voi tehdä mulle enää mitään

Sä voit viedä ihmiseltä kaiken
talon, rahat, vaatteetkin
Mutta et ikinä sydämen ääntä etkä uskoa

Siispä nykyään mä kuljen pää pystyssä
katon silmiin ja hymyilen
En ylpeyttäni enkä paremmuuttani
vaan uutta rohkeuttani jonka sain

Mä nään niitä vielä sillon tällön, haamuja
Mutta enää mä en pelkää enkä häpeä