ja uskoin sinua, koska rakastin sinua enemmän kuin elämää ja sinun piti vain sanoa olevasi pahoillasi
toivon niin paljon että voisin mennä ajassa takaisin ehkä sitten voisin nähdä kuinka anteeksianto sanoo että minun pitäisi antaa sinun vielä yrittää mutta on liian myöhäistä, se on ohi nyt
En tuu unohtaa niit meidän hetkii hyvii muistan pelkästää hyvät jutut, siihen mä pyrin kyl mäki tyrin mut nii myös sä nää sovinnoneleet on vähän myöhässä mutta, haluun sun kuulevan et sua rakastin haluisin ne kaikki kuukaudet nyt tähä takasin nää sanat kasasin, et tiedät ne jutut nyt mitä en sillon sulle sanoa pystynyt kaipaan sua nii etten voi sitä kuvailla kerro et pitääks alkaa mitää lupailla ? yritän nyt muuttuu ja vaihtaa uutta vaihdetta mut sano oliks sun tunteet pelkkää valhetta?
ota mut vaan tälläisena sitä mä hei kaipaan tarvin sun kaltastas suojelusenkelini jolla on vapaa olkapää siihen kun sais itkee olla oma ittensä ja näyttää miltä tuntuu kertoo et oon tainnu suhun rakastuu
..mä ootan täällä, ja toivon että pärjäät sun pitää olla vahva, sun pitää uskoo tulevaan - sun pitää hymyillä mitä ikin sattuis tulemaan aika muka parantaa, kyl tää jättää haavat ku ajatuksis pyörii vaan tekosi ja naamas ..suolaa haavoihin ku luen kirjotuksii kyyneleet ja huuto ei päästä irti tuskist ...irti tuskist ikin tuskin ku tuntuu että menetin vuosille sutkin.