IRC-Galleria

Riikalta kopsin..ajattelemisen aihetta jokaiselle :)

Liian monet ihmiset sysäävät syrjään jotakin, mikä tuo
iloa heidän elämäänsä ainoastaan koska he eivät ole
ajatelleet tai suunnitelleet sitä etukäteen, se ei
muuten vain sovi heidän tiukkaan aikatauluunsa, tai he
ovat vain liian jäykkiä poikkeamaan rutiineistaan.

Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä naisia,
jotka Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa
illallispöydässä täysin tietämättömänä, mitä
kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen jälkeen olen
yrittänyt olla hiukan joustavampi.

Kuinka monet naiset syövät kotona ravintolassa
syömisen sijaan, vain koska ei ole mitään erityistä
syytä ulkona syömiseen. Kuinka tuttuja "jääkaappimme,
patamme ja pannumme" ovatkaan meille?

Kuinka monesti lapsemme juoksevat huoneeseen, haluavat
jutella jostain ja joutuvat istumaan hiljaisuudessa
sillä aikaa kun tuijotamme "Kauniita ja rohkeita"
televisiosta?

En jaksa muistaa kuinka monta kertaa soitin siskolleni
ja sanoin "Kuinka olisi lounas puolen tunnin päästä?"
Hän melkein kimpaantui ja sanoi: "En voi, pyykit
odottaa....tukkani on likainen....olisinpa tiennyt
eilen, niin en olisi syönyt aamiaista niin
myöhään...luulen, että rupeaa satamaan...." Ja oma
suosikkini on: "Oletko hullu, nythän on
maanantai"..... Siskoni kuoli muutama vuosi sitten.
Emme koskaan lounastaneet yhdessä.

Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea elämäämme
tänä päivänä, suunnittelemme jopa ajankohdan
päänsärylle....Elämme lupausten niukalla dieetillä
itsellemme, sitten kun ajankohta on täydellinen!!

Menemme vieraisille mummolaan sitten, kunhan Joonas on
ensin oppinut pissaamaan pönttöön. Kutsumme ystävämme
meille iltaa viettämään, kunhan olohuoneen lattiamatto
on ensin uusittu. Menemme toiselle kuherruskuukaudelle
sitten kunhan kaksi nuorimmaista ovat onnellisesti
valmistuneet lukiosta.

Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun vanhenemme.
Päivät lyhenee ja lupausten lista itsellemme pitenee.
Monina aamuina, kun heräämme, ainoa mitä elämälle
annamme on: "Minä aion", "minä suunnittelen" "ja
jonain päivänä, kun elämä on rauhoittunut...niin
sitten"

Minulla on yksi niin kutsuttu "elä hetkessä" ystävä,
joka on aina valmis uusiin seikkailuihin ja matkoihin.
Hänen mielensä on aina avoin uusille ideoille. Hänen
elämänjanonsa on kuin tarttuva tauti. Juttelet hänen
kanssaan viisi minuuttia ja olet jo valmis vetämään
rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja syöksymään
täyttä päätä alamäkeen.

Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet jäätelöä
kymmeneen vuoteen. Rakastan jäätelöä. Tähän saakka
olen vain lusikoinut sen niin nopeasti suuhuni,
nauttimatta sen viileydestä huuliani vasten. Niinpä
tässä yhtenä päivänä kun olin kotimatkalla, pysähdyin
jäätelökioskille ja ostin suuren pehmiksen. Jos autoni
olisi sinä päivänä törmännyt kallioon, olisin ainakin
kuollut onnellisena!

Oletko koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta
tai kuunnellut kun sade rummuttaa kattoa? Oletko
koskaan katsellut perhosen ailahtelevaa lentoa tai
seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taa ja
pimeys laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän läpi
kiirehtien päättömänä paikasta ja asiasta toiseen? Kun
kysyt joltain "mitä kuuluu" kuuletko vastauksen?

Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla,
ajatteletko jo satoja hoitamattomia juttuja
seuraavalle päivälle? Oletko koskaan sanonut
lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä kiireeltäsi
huomaa surua hänen silmissään? Oletko koskaan antanut
hyvän ystävyyden hiipua unholaan? Mikset vain soita ja
sano "hei"?

Nyt...mene siitä ja nauti tästä päivästä! Tee jotakin
mitä HALUAT tehdä...ei jotain mitä sinun PITÄISI
tehdä. Jos kuolisit pian ja voisit tehdä vain yhden
puhelinsoiton, kenelle soittaisit? Ja mitä sanoisit?
Ja mitä vielä odotat siinä?

Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin
avaamaton lahja...heitetty pois...elämä ei ole kisa!
Ota se hitaammin. Kuule musiikki ennen kuin laulu on
päättynyt.