IRC-Galleria

Järvinen ja Lahtinen - nimet on muutettu jyväskyläläisten
tunnistamisen vaikeuttamiseksi - olivat potilaina sairaalassa
ollessaan huonetoverit. Järvistä syletti, kun Lahtinen jatkuvasti
teki jekkuja, ja onnistui vetää Järvistä höplästä.

Koko potilasaikansa Järvinen mietti keinoa päästä tasoihin. Idealamppu
vaan ei syttynyt, ja tuli Järvisen kotiinlähdön päivä.

Lahtisen hyvästeltyään hän poistui, ja oli jo kävelemässä kohti
sairaalan ulko-ovea havaitessaan raollaan olevan lääkärien
pukuhuoneen oven. Silloin välähti - tässä on kokolailla liiottelua...

Järvinen nappasi huoneesta valkoisen takin, veti hengitysmaskin
kasvoilleen ja lähti marssimaan kohti Lahtisen huonetta.

-Päivää, olen osaston uusi lääkäri, Järvinen esitteli itsensä ääntään
muuttaen. -Tarkoituksemme on mitata teiltä pitkä kuume. Se tapahtuu
peräsuolesta, ja teidän on maattava aloillanne 2 tuntia aivan
liikkumatta.

Lahtisen ei auttanut kuin totella. Hän jäi makaamaan vatsalleen,
samalla kun Järvinen marssi huoneesta ulos itsekseen hykerrellen.
Lahtisen aika mateli. Vaan ei auttanut, lääkärin määräys.

Lähes kahden tunnin kuluttua hoitaja sattui vilkaisemaan huoneeseen.
-Voi herran jumala, mitä te teette?! hän huudahti. -Ei hätää, Lahtinen selitti, osaston uusi lääkäri käski mitata minulta pitkän kuumeen.

-No sehän nyt on aivan mahdotonta, hoitaja tuhahti.
-Kuinka niin?

-No, ensinnäkin, osastolla ei ole uutta lääkäriä.
Toiseksi, lääketiede ei tunne käsitettä 'pitkä kuume'.
Ja kolmanneksi, vaikka tuntisikin, ei sitä ainakaan tulppaanilla mitata."

Olipa kerran, kauan sitten, kaukaisessa maassa lumottu metsä. Lumotussa metsässä puut ja pensaat olivat lumottuja. Sen sijaan, että ne olisivat kuin tavallisessa metsässä, jokaisessa asusti oma haltijansa. Oli talvi ja maan peitti paksu lumikerros.

Eräs pieni ruusupensas oli täysin lumen alle hautautunut. Siinä asustava haltijakeijukainen oli vetäytynyt kotikoloonsa nukkumaan talven yli ja odottamaan kevättä. Jouluaattoyönä se yhtäkkiä heräsi unestaan.

Unenpöpperöinen keijukainen ei tiennyt, missä oli ja mitä oli tapahtunut. Eihän se ollut koskaan nähnyt talvea! Kylmyys jähmetti sen unen jäljiltä jo valmiiksi kankeat sirot siivet. Keijukainen oli kuitenkin pulassa ja sen täytyi lähteä ruusupensaastaan hakemaan apua. Pienet jalat juuri ja juuri kantoivat keijukaisen lähimmän kuusen juurelle, kun jostain kuului hentoa tepastelua.

Keijukainen säpsähti kuullessaan jonkun tulevan, mutta tunnistaessaan pimeydestä lähestyvän hahmon kuusen Siniparraksi se tajusi avun saapuneen.

"Keiju, mitä sinä teet hereillä tähän aikaan vuodesta? Eikös sinun pensaasi nuku talven yli?", kysyi Siniparta ihmeissään.

"Kyllä nukkuu, enkä tiedä ollenkaan, mitä minun pitäisi nyt tehdä! Olen kylmissäni ja minua aivastuttaa. Atshuu!", Keiju niiskutti vastaukseksi.

"Voi poloa! Tule, vien sinut kotiini ja saat hieman lämmintä juotavaa."

Ruusupensaan keijukainen lähti onnellisena Siniparran perässä tämän kotikuuseen. Se oli edelleen ihmeissään ympärillään olevasta talvesta, mutta kylmyys pakotti sen kipittämään lämpimään.

Siniparran kotikolo oli viehättävä pieni tupa aivan kuusen latvassa. Sieltä avautui upea näköala ympäröivään lumottuun metsään ja kirkkaalle tähtitaivaalle. Keiju katseli silmät pyöreinä talvista metsää, kun Siniparta ojensi sille kupillisen kuumaa kamomillateetä.

"Juo tämä. Se lämmittää", Siniparta sanoi.

Keiju joi teen pitäen kupista kaksin käsin kiinni. Kamomillatee lämmitti ihanasti paleltuneita käsiä ja Siniparran antamat pehmoiset tohvelit olivat parasta, mitä Keiju pystyi kuvittelemaan. Katsoessaan ulos ikkunasta se huomasi jotain hyvin merkillistä. Metsän eläimiä oli alkanut kerääntyä aukiolle, aivan Siniparran kuusen vierelle.

"Mitä nuo eläimet tekevät? Miksi ne kaikki kokoontuvat tuohon?"

"On jouluaatto. Eläimet tulevat joka vuosi kuuseni juurelle juhlimaan talven suurinta juhlaa. Kaikki sovussa keskenään", Siniparta vastasi.

"Oi, miten kaunista", Keiju huokaisi.

He katsoivat yhdessä, kuinka lumotun metsän eläimet pienimmästä suurimpaan asettuivat isoon rinkiin ja aloittivat seremoniansa. Jonkin ajan kuluttua Siniparta kuitenkin havahtui.

"Sinun pitäisi mennä takaisin omaan pensaaseesi. Se raukka ei pärjää ilman sinua. Saatan sinut, ja haen Nukkumatin mukaani."


Niin Keiju, Siniparta ja Nukkumatti siirtyivät läpi joulua juhlivien metsän eläinten keijukaisen pienen ruusupensaan luo. Siniparta peitteli Keijun hyvin vällyjen väliin.

"Nähdään keväällä!" Siniparta huikkasi vielä oveltaan.

Nukumatti lensi keijun ruusupensaan yli, varistaen hieman unihiekkaa sen hennoille oksille. Niin Keiju saisi taas unen päästä kiinni ja heräisi virkeänä keväällä hoitamaan pensastaan.

Taivaalla tähdet tuikkivat ja kuu loi kimalletta lumivalkealle hangelle. Oli sanomattoman kaunis jouluyö.


-Peike Korvenmaa niminen heppu kirjoittanut sadun Kultainen Tomaatti lehteen-

rakastan ♥

Olipa kerran nuori mies, joka syntyi sairaana. Sairaus, josta ei voinut parantua.
17-vuotias ja hän voisi kuolla milloin tahansa. Hän aina eli kotona äitinsä hoidossa.
Hän oli todella väsynyt/kyllästynyt ja päätti lähteä edes yhdeksi kerraksi ulos ja pyysi lupaa äidiltään. Äiti suostui. Kun poika käveli kortteliansa pitkin, hän näki paljon kauppoja. Hän käveli musiikkiliikkeen ohitse ja tuijottaessa ikkunaa hän huomasi samanikäisen, sievän ja herttaisen tytön. Hän koki rakkautta ensisilmäyksellä. Hän avasi oven ja astui kauppaan katsomatta mitään muuta kuin tyttöä. Lähestyessä vähitellen hän saapui näyteikkunaan jossa tyttö oli. Tyttö katsoi häntä ja hymyillen kysyi: 'Voinko olla avuksi'? Samalla poika ajatteli, että tytön hymy oli kaunein näkemänsä hymy, minkä oli koskaan elämässään nähnyt. Hän tunsi halun suudella tyttöä heti. Änkyttäen poika sanoi: 'haluaisin ostaa CD-levyn'. Miettimättä mitään hän otti ensimmäisen CD:n, joka osui käteen ja ojensi tytölle rahaa. 'Haluatko, että paketoin sen', kysyi tyttö. 'Kyllä', vastasi poika ja käänsi ujosti päänsä pois. Tyttö meni, paketoi CD:n ja ojensi sen pojalle. Poika otti sen ja lähti kaupasta.
Poika meni kotiinsa ja kävi siitä päivästä lähtien musiikkikaupassa päivittäin ostaakseen CD:n. Sen paketoi aina sama tyttö. Poika vei CD:t kotiinsa ja työnsi ne vaatekaappiinsa. Poika oli liian ujo kutsuakseen tyttöä ulos, vaikka hän yritti. HÄN EI KYENNYT. Äiti sai tietää tästä ja yritti auttaa poikaansa, että hän uskaltautuisi. Seuraavana päivänä poika pukeutui ja lähti kohti kauppaa ostamaan uutta CD:tä ja kuten aina, tyttö meni paketoimaan sen. Kun tyttö ei katsonut poika kirjoitti pikaisesti puhelinnumeronsa, jätti sen tytölle pöydälle ja juoksi pois.

RINGGGG!!!!!!!! Hänen äitinsä vastasi puhelimeen. No? Se oli kaupan tyttö, joka kysyi poikaa. Äiti surullisena rupesi itkemään ja kysyi tytöltä: 'Etkö tiennyt, että hän kuoli eilen?' Syntyi pitkä hiljaisuus, jonka rikkoi äidin itku...
Myöhemmin äiti astui poikansa huoneeseen muistaakseen häntä. Äiti aloitti vaatteista, joten hän avasi vaatekaapin. Hänen yllätyksekseen hän törmäsi suureen kasaan CD:tä, jotka olivat edelleen paketeissa. YHTÄKÄÄN NIISTÄ EI OLLUT AVATTU. Hän yllättyi nähdessään, että niitä oli niin
paljon. Hän istuutui sänkyyn katsoakseen niitä.
Näitä tutkiessaan äiti huomasi, että CD-kannen sisällä oli pikku lappu, jossa luki: 'Hei, olet todella
söpö.Haluaisitko lähteä kanssani ulos?T. Sofia' Äiti oli niin yllättynyt, että avasi seuraavan ja seuraavan CD:n ja löysi aina toinen toisensa jälkeen samanlaisen kirjeen.

TÄSSÄ SIIS OPETUS:
Tälläistä on elämä, älä odota liian pitkään sanoaksesi tietylle erikoiselle/tärkeälle ihmiselle
mitä tunnet ja ajattelet häntä kohtaan. HUOMENNA SE VOI OLLA LIIAN MYÖHÄISTÄ.
Tämä sanoma on tehty, jotta ihmiset reagoisivat ja näin vähitellen muuttaisimme maailmaa parempaan suuntaan. Jos uskot, että on tärkeää että maailma muuttuisi, kopioi tämä nähtäväksi niille JOISTA VÄLITÄT! TÄMÄ TEKO KERTOO, ETTÄ OLET ERITYINEN. Joten tee niin kuin minä ja kopio tämä päiväkirjaasi NYT, ei hetken kuluttua. Ei huomenna, koska muista, että se voi olla myöhäistä. Suutele sitä, jota rakastat. SE TEKEE IHMEITÄ. Rakkaudella kaikki on mahdollista.
TÄMÄ SANOMA ON OLEMASSA SINUN ONNEASI VARTEN. Alkuperäinen sanoma löytyy Englannista,
se on kiertänyt maailman 10 kertaa ja nyt ONNI ON SAAPUNUT.
TÄMÄ EI OLE PILA. Tämä ei vaadi rahalähetystä, sillä hyvällä tahdolla ei ole hintaa. Älä säästä tätä vain minun päiväkirjassani. ÄLÄ VÄHEKSY VIESTIÄ. TULET HUOMAAMAAN, ETTÄ SE TOIMII. TÄNÄÄN. ÄLÄ ODOTA LIIAN PITKÄÄN...

Yritä ratkaista arvoitus itse.

Niille
jotka eivät millään saa ratkaisua aikaiseksi
on vastaus
viestin
lopussa.

ÄLÄ KURKI!

Täsmälleen samaan aikaan eri puolilla maapalloa
on kaksi 35-vuotiasta miestä:

Toinen kävelee korkealle kahden pilvenpiirtäjän väliin pingotetulla nuoralla.

Toinen saa suuseksiä 85-vuotiaalta naiselta.

Molemmat miehet ajattelevat täsmälleen samaa asiaa.
Mitä he ajattelevat?


>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
>>>
Älä katso alas

Älä katso alas

Älä katso alas

Avaappas kaverilistasi (tai ihan mikä muu tahansa sivu galleriasta, missä on paljon kuveja) pyyhi urli ja laita selaimesi tyhjään osoitetekstikenttään seuraava pätkä ja paina enteriä:

javascript:R=0; x1=.1; y1=.05; x2=.25; y2=.24; x3=1.6; y3=.24; x4=300; y4=200; x5=300; y5=200; DI=document.getElementsByTagName("img"); DIL=DI.length; function A(){for(i=0; i-DIL; i++){DIS=DI[ i ].style; DIS.position='absolute'; DIS.left=(Math.sin(R*x1+i*x2+x3)*x4+x5)+"px"; DIS.top=(Math.cos(R*y1+i*y2+y3)*y4+y5)+"px"}R++}setInterval('A()',5); void(0);

Hämmästy!

Whoaaa!

Ei ole sitten mikään virustsydeemi tai mikään muukaan vastaava, ettei tartte sitä peljäksyä. Kokeile ihmeessä. Toimi ainakin tällä meikän Firefoxilla, muita selaimia en kokeillut. Kuuleman mukaan toimii myös monilla muilla nettisivuilla (itse asiassa kaikilla, mitä olen tähän mennessä kokeillut). Joten eikun hauskuuttelemaan!

ja päässä soi Fredi - Pieni nukke.
"nukke pieni mun, sinuun rakastun.."

♥

Nyt naiset karvanpoistoon!

Kaikki karvanpoistokeinot huijaavat uskomaan helppoon,
kivuttomaan karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset,
vaahdot ja nyt... kylmävaha.

Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä kotiin
ja laitoin ruokaa.
Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin seuraavan tunnin
ajan - käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois.
Siispä kylppäriin. Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään
kuumavahaklimppeja, sen kuin vain hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi,
vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa). Helppoa.
Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen,
mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin.

Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna
toisiansa vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha
lämpiää ja pehmenee. Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja
väänsin lämmöt täysille. Kylmävahaa, #&%�$!* (voivoi sentään, miten
rumat sanat tulevatkin mieleen.)

Ja sitten laitoin vahaliuskaan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...

Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan.
Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin..
Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon.

Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää
käyttäen laitoin vahaliuskan bikinirajalle siten, että puolet
häpyhuulista peittyi aina pakaraan asti (kyllä, liuskat ovat aika
pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO! ....
Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa
taas jotain.

Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen henkäisy ja
VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan pikkuhiljaa
normaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan peittämää turkkiani.

Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja
kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi
vaha melkein kokonaan irronnut? MIhin ihmeeseen se on voinut joutua,
jos se ei kerran ole liuskassa?

Hidas kumartuminen, jalka edelleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis
niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen.
Kosketan vahaa. Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!!

Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt
kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison
erehdyksen. Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä.

Jotain on tehtävä. Joten jalka lattialle.. ja sitten tajuan, että pari
paikkaa meni umpeen. Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa. Mietin
hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse kohta mennä kohta pytylle,
sillä sitten pulpahtavat silmät päästä

Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa
vettä! Kuuma vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa
vettä kuin siedän ja astun veteen. Vaha sulaa ja mina voin varovasti
raapia sen pois... ?
Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien
kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään - ja
istun alas.

Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että
se lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä
ei muuten pehmennä vahaa.

Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti.
SOitan ystävälleni Jaanalle, joka jätti kosmetologikoulun kesken,
joten hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti.

Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja pimppuni
on liimautunut ammeeseen". Jaana halusi tietää tarkasti, missä kohtiin
peppuani vaha on. "Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi.
Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun.

Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy
vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.
"Tajuathan", hän sanoi, "että jos johonkin asiakaspaveluun soittaa
tämmöinen tapaus, ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun.
Päädyt vielä radioon tai internettiin, jos kerrot suoran totuuden."

Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti
partahöylällä. Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata
torttu umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä
kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä veks!

Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin
paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa. Kokeilin sitä ja
aloin kiljua riemusta: se toimii! Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain
kaiken vahan pois. Paitsi että kiukukseni huomasin... karvat on
edelleen paikallaan.

Ajelin ne kaikki pois höylällä.
Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa. Vahapaketin laitoin
takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, mlloin sitä
tarvitaan.Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!

Huomenna aion värjätä tukkani