Elämää emme pysty määräämään, tuuli kulkee missä tahtoo painaa selkäsi seinään.
Tunnen kaiken kaatuvan päälleni, sorrun taakkani alle. Mä jaksa en - uupunut oon.
Huomenna vika koe. Tosiaan uupunut oon ja jaksanut en enää lukeakaan mutta siitä jaksa en myöskään välittää. Unelmoin nyt vaan siitä et huomenna on AIKAA. Eka päivä kun on aikaa tehä jotain, aikaa! Ootan niin muna pystyssä et saan tulla kotiin, syödä rauhassa, ottaa koiran ja lähtee juoksemaan sen kanssa oikein pitkän lenkin ilman mitään kiirettä takas. Voin istuksii kaikilla metsän kivillä ja kuunnella linnunlaulua ja sit juosta taas. Sit voi tehdä suklaakaakauu ja dataa vähän ja kattoa onnellisena paon ja sillein latautua vähän ennen kun aamulla pitää taas herätä tähän loputtomaan arkeen.
<3