IRC-Galleria

http://www.biertijd.com/mediaplayer/?itemid=3954

:DDDDDD

Nähtiinpähä Hunksit tänään! Ja ihan läheltä. <<:

Nih ja hygieniapassikokeesta keposesti läpi, ah <3.

Miettikääs, kävin 12 kilometrin lenkillä äskön! :o :'DDD

Metsässä. Korvessa. Kuusessa. Kuuntelin sen aikana varmaan sata200 kappaletta ja mietin ainakin miljioona1000 ajatusta. Ei turhaan oo hyvä olo ♥. Tosin astuin kerran sellaseen ihanaan muta-ansaan ja upposin (uuet valkoset vielä vahaamattomat nahkakengät jalassa joo) puolta säärtä myöten sinne paskaan, mut sit otin kengän pois ja hirtin koiran puuhun ja uitin sitä kenkää vähän hienos kirkkaas metsäpuros niin avót :D!

Joo ja vide toi Eetu <3. Pidin sitä tosi paljon myös irti ja se pysy niiiiin hienosti! Eikä ees karannu yhenkään puppeliinin perään. Ja oisitte nähny ku se spurttaili siellä ja nami, äipän pieni mussukka <3. Nyt se on ihan väsy, sai vähän syötyä niin kaatuu petiinsä ihan rättinä, hih (:.

Niin hyvä olo ♥.

Pelkään huomista, enhän tiedä milloin sammuu tähdet. Pelkään huomista, enhän tiedä milloin lähdet.

Pelkään tosi paljon tosi monia asioita. En sellasia et pelkäisin vaikka hämähäkkeä (no ihan vähän mut vaan siks et tyttöjen kuuluu vähän pelätä niitä) tai kastematoja (ei tee pahaa koukuttaa niitä tai mitään eikä niitten limasuus okseta yhtään mut sateella kun haisee kastemadot niin se on inhottavaa) tai ufoja (joojoo naurattaa vaan) vaan sellasia erilaisia asioita. Niinku ihmisiä, huomista, itteeni.

Toiset syntyy pelkureiks, toisia ruokitaan pelkureiks. Toiset on vahvoja pelkureita.

Elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan.

Ja korpiteille enkeleitä.

Liian helposti me alistumme päiviin arkisiin ja harmaisiin. Ilman taistelua antaudumme, emme usko enää unelmiin.
Liian usein meidät pelko voittaa, sitoo kädet meiltä ilkkuen, haaveet salaisimmat raunioittaa, työntää meidät maahan varjojen.
Liian suurta surun synkkää viittaa aina perässä me laahataan. Hukkuu ilo, emme enää piittää, mitä huominen tuo tullessaan.

Sisälläni pieni toivo itää, kyllä tästä vielä selvitään. Kunhan oikeudesta kiinni pitää, lyödä aukko yöhön pimeään.

Vaikka mustavalkoinen ois maailma, silti oikeus on meillä kaikilla nähdä sateenkaaren värisiä unia.

Syksyn viima repii meitä, kylmyys pyrkii sydämeen. Tarvitsemme enkeleitä oppaiksemme arkeen.
Syksy mieleen nostaa vanhat unohtuneet kivutkin. Mutta puhdistuvat tahrat, löydät syksyn enkelin.

Elämää emme pysty määräämään, tuuli kulkee missä tahtoo painaa selkäsi seinään.

Tunnen kaiken kaatuvan päälleni, sorrun taakkani alle. Mä jaksa en - uupunut oon.


Huomenna vika koe. Tosiaan uupunut oon ja jaksanut en enää lukeakaan mutta siitä jaksa en myöskään välittää. Unelmoin nyt vaan siitä et huomenna on AIKAA. Eka päivä kun on aikaa tehä jotain, aikaa! Ootan niin muna pystyssä et saan tulla kotiin, syödä rauhassa, ottaa koiran ja lähtee juoksemaan sen kanssa oikein pitkän lenkin ilman mitään kiirettä takas. Voin istuksii kaikilla metsän kivillä ja kuunnella linnunlaulua ja sit juosta taas. Sit voi tehdä suklaakaakauu ja dataa vähän ja kattoa onnellisena paon ja sillein latautua vähän ennen kun aamulla pitää taas herätä tähän loputtomaan arkeen.

<3

Kai edes pieni lepohetki keskellä kiireiden.
Kun täynnä viikottainen retki arkiaskareiden.
Mä rauhaa kaipaan ja pyhää niin ikävöin.

Joskus synkkä pelko hiljaa hiipii sydämeen. Moni kantaa huoliansa aivan yksikseen.