IRC-Galleria

kun luulee paasseensa yli asiasta, se tuleekin ihan sattumalta eteen. taas kavi nain.

mietin mita mulla olisi, jos olisin valinnut toisin. olisinko onnellisempi? missa olisin? kenen kanssa? kuinka kauan? vanhat asiat jaksaa vaivata mielta, luulin tosiaan paasseeni yli kaikesta, mutta miksi sitten ajattelen? miksi vain jossittelen? olisinko voinut tehda asiat toisin? miksen tehnyt? miksi halusin kokeilla rajojani? miksi etsin jotain muuta vaikka olin onnellinen? vai olinko? luulin olleeni. ja tiedan etta oli. etsin parempaa, vaikka kaikki oli juuri niin parasta kuin vain voi olla. se oli sita nuoruuden holmoilyja. mutta jos vain voisin... muuttaa jotain. tekisin sen. jos voisin saada sut takasin edes ystavana. ja monet muutkin. kummaa kuinka ika tuo viisautta. vaikken tunne etta olisin oppinut jotain. jotkut asiat haluaisin elaa uudestaan ja tehda totaalisesti toisin. se helpottaisi kaikkien elamaa. luulen niin.

miksi mietin tallaisia? antaisin vain asioiden olla. en vain pysty. haluaisin huutaa. kukaan ei kuitenkaan kuulisi sita. ahdistaa. haluan kadota pois tasta maailmasta. mutta niin ne viisaammat sanoo etta elamassa taytyy tehda virheita etta oppii. mutta kuinka suuria virheita etta tietaa oppineensa jotain? kuinka paljon pitaa tehda virheita etta oppii jotain? tuntuu kuin olisin valinnut vain virheita. ehka vahiten virheelt tuntuu tama ameriikka. ainoa hyva asia tassa vaiheessa. mutta kun katson asioita pintaa syvemmalle, loydan taas virheita. miksi tavoittelen taydellisyytta?

kuka saisi minut lopettamaan ajattelun? tai mika saisi lopettamaan ajattelun? ehka tiedan vastuksen. se vain on yksi suurimmista mahdottomuuksista.

life is a highway that u travel on. one day here and next day gone.

olisiko se vastaus kysymyksiini?