Ajattelin nyt tänne kirjoittaa tälläisiä ihania jutsgeleita Jammu-palstalta vuodelta -81 tosiaan.
TEDDY BOY
Metsurintakki
Otsalle kammattu ruskea tukka
Nilkkapituiset lökärit
Vaaleenvihreet sukat
Siniset mokkaset
läskärikengät
Rinnassa pari merkkiä
Teddy rules OK
South's gonna rise again
Teddy-solmio
Hymy, sillä tavalla ovelasti söpö
Tummat silmät, nauravat silmät
Se on aika kova kundi
Silti kertoo ja kuuntelee
I love my Teddy bear
HELP US!
Ku on tyttö, 15-vuotias ja on poika, 23-vuotias. Ikäeroa on 8 vuotta ja me molemmat ollaan huomattu se. Me ei olla samalla aaltopituudella, mut ei meitin tarttekaan olla, SILLÄ ME OLLAAN VAIN JA AINOASTAAN YSTÄVIÄ.
Mä en rakasta tota Maraa eikä sekään mua. Meillä on ainoana suhteena kiinteä ja vahva ystävyys. Meitin on helppo puhua toisillemme, ku toinen ei oo rakastettu, vaan voi olla luonnollinen. Mä ihailen ja kunnioitan Maraa ja sillä on oma kimmafrendi. En tunne olevani mikään toinen nainen. Ja voi, kun toisten on vaikee tajuta tota. Jatkuvaa pistelyä ja halveksuntaa. Kuulen päivittäin: "Kuinka sä sait noin vanhan? Onks se sellanen?" Mara saa kuulla: "Eiks oma kimmafrendi enää riitä? Kuinka sä jaksat kahden kanssa? Eiks toi kakara jo kyllästytä?"
Aluks me naurettiin, mut vähitellen huumori on loppunu. Me ei jakseta tajuta, mitä pahaa me tehdään. Kotiväki hyppii seinille, oon yrittänyt selittää, et Mara on ystävä, ihan ku isoveli... mut ei mee perille. Apua! Tollanen viiltää syvään ja tuskallisesti.
Ninette
ÄLY & YMMÄRRYS
Kuule "pikkukana" ja muut. Luuletteks'te, että jos kundi vilkasee teihin, niin se on jo rakkautta? Tai jos joku kundi aivan sikana kännissä ehdottaa, että "rupeisitsä olee mun kaa?" Ensin meette ottaan tosissanne ja sitten vikisette surullisena lehtien palstoilla. Viette tärkeetä palstatilaa, kerrotte olevanne itsarin partaalla kun tuo kundi ei enää vilkase teihin. Ei sitä jurrissa niin selvästi näe, kenelle ehdottaa ja mitä. Ette kai luule, että jos joku kundi "leikillään" ehdottaa jurrissa jotakin, niin kyse on vakavasta asiasta? Ehkä todella kuvittelette (jutuistanne saa sellaisen kuvan) että tuleva aviomies löytyi nyt. Selvänä tehdyt ehdotukset - osa ainakin - kannattaa ottaa tosissaan, mutta yrittäkää tajuta, milloin kundi haluaa päästä eroon. Numerossa 1/81 "mulkosilmä" on oiva esimerkki. "Se ihana kundi siellä, voi voi..., kun se kattokin niin ihanasti, oi, oi!"
SKA GIRL
MY LIFE IS ROCKABILLY
Lukee mitä tahansa, ni jokaisess nuorten palstass on kirjoituksii kuinka me muka matkitaa 50-lukuu. Mä en tajuu tota. En mä mitää matki. En mä voi sille mitää, et mä tyckään rockabillystä (50-luvullahan se oli lähinnä rock & rollia mut sama se). Eihä niistäkään, ketkä kuuntelee jotai 60-luvun musaa ja pukeutuu niinku sillon, sanota et ne matkii 60-lukuu. Jotkut väittää et Rockabilly kuolee pian, et se on vaa joku muoti-ilmiö. Tuskin niin käy. Ne, jotka tosissaan diggaa rockabillyä tuskin antaa sen kuolla. Ei sit yhtäkkii voi lakata diggaamasta, en mä ainakaa kun se on menny niinku melkee veree. En sit tiijä niistä, jotka on teddyjä, koska kaveritki on. Nehä rupeis varmaa punkkareiks heti jos kaveritki. Ei toi tollai oo aitoo. Must on ihan älytöntä, et sen takii ei enää olla kavereita, ku toisest on tullu esim. punkkari, niinku usein tapahtuu. Mun kavereihi kuuluu punkkareita ja ihan hyvin me tullaa toimee.
Sitä mä en kans tajuu, että punkkareiden/teddyjen on mentävä aukoo päätää teddyille/punkkareille ilman mitään syytä. Toi on ihan älytöntä. Tappelu siit vaan tulee ja heti perää kosto. Se taas kostetaa ja siit tulee sellai kierre, mikä aina vaa jatkuu. Ja ihan vaa sen takii, et toisell on eri maku ku toisella. Koskaa ei oo ollu sillee, et ihmiset ois ollu samaa mieltä eikä sillee tuu ikinä oleekaa. Monille on tullu sellanen pakkomielle, et kun on teddy niin punkkii ei voi kuunnella. Kun mul on radio auki ni en mä sit mee kii laittaa jos sielt tulee punkkii. Ja kun mä oon kavereilla, jotka on punkkareita, me kuunnellaan vuorotellee Pellee ja Crazy Cavanii. Eikä se mitää hirveet oo et joutuu kuuntelee punkkii. Eikä ne mun kaveritkaa näytä siihen rockabillyy kuolevan. Ois se sitäpaitsi vähän yksitoikkoista jos kaikki ois aina samaa mieltä.
YX CAVAN-GIRL
EROON SEKOILUSTA
Mä oon 18-vuotias kundi. Tässä vähän aikaa sitten mä olin "kova jätkä", pyörin jengissä, otettiin viikonloppuisin kauheet kännit ja tehtiin kaikkee tosi tyhmää. Mulla oli maineen takii niinku velvollisuus tehdä kaikki typerimmät jutut. Joka viikonloppu piti olla eri kimman kans. Ja sit alko tulla rosiksia. Just ja just en joutunu linnaan. Viimesimmän rosiksen jälkeen mä aloin funtsata mun elämääni. Mä tulin siihen tulokseen, et tää saa loppua ja heti. Mä jätin dokaamisen ja vedin siistit vaatteet päälle. Mä menin yhtee suosittuu diskoon ja mun kanssa tuli heti jutteleen varmaan koko paikan ainoo selvä tyttö. Mä tulin sen kanssa hyvin juttuun. Mä kerroin sille mun ongelmista. Teki tosi hyvää jutella jollekin. Alkuaikoina kun mä kävelin tän tytön kanssa käsi kädessä entiset jengiläiset huuteli joko mä oon saanu siltä tai että mä oon lälläri. Jengin kimmat uhkas hakata sen mun uuden kimmakaverin. Tosi typerää.
Nyt tosta vaiheesta on kulunu puoli vuotta. Mä oon edelleen sen tytön kanssa. Ja elämä maistuu. Mä oon vakituisessa duunissa, mul on auto ja mä asun yhdessä sen tytön kanssa. Eniten onnellinen on mun äiti, kun mä oon päässyt eroon kaikesta sekoilusta. Entisestä jengistä melkein kaikki kundit on nyt lusimassa.
Raikka -62
UNOHDETTU
Mä istun ikkunan edessä.
Mä katselen ulos. Mä näen koko mun entisen jengini.
Tiina ja Martsa ja yks tuttu jätkä. Sehän on Timppa.
Ne kaikki tietää, että mä asun edelleen täällä
ja samassa kerroksessa kuin ennen.
Miks ne ei edes vilkase mun ikkunaan?
Mä en oo enää sama ihminen
kuin kolme vuotta sitten.
Nyt mä oon sairas.
WHEELCHAIR
Ooh rankkaa.
Hitto kun en oo pitkään aikaan muistanu lukee noita 70-80-lukujen Suosikkeja vaikka mulla on niitä ihan vitun iso kasa kun oon niitä mummulasta kotiin raahannut.
Pitää ruveta taas lukee noita Jammuja!