Mä mietin yhä uudelleen, minuuteista tunteihin, tunneista päiviin, päivistä toisiin, niistä kuukausiin, kuukausista vuosiin... Mietin vaan, yhä uudelleen, aina vaan, ikuisesti. En voi juosta sitä pois. En voi nukkua sitä pois. En voi syödä sitä pois. En voi itkeä sitä pois. Se on kuin tarra, joka ei pesemällä lähde. Voin ainostaan elää sen pois ja ehkä jonain päivänä kaikki on toisin...