kaikki vaan tapahtuu ja tapahtumien jana pitenee ja kaikki saavat merkityksen ja menneisyyden kysymyksiin vihdoin vastataan.......kiitos tämän hetkisestä mielen tyyneydestä.kaikki on niin selvää ja tiedän että kaikki on hyvin.elämä jatkuu aina kuin ihmeen kaupalla.....ystävät tai ystävä...kumpi ryhmä...sillä ei väliä jos yksi voi korvata tuhannet kalliolle jättäjät....love you all.
kaiketi itseäni ja typeriä ajatuksiani jotka eivät tuota enää sitä niinkin ihanaa nautintoa kun katselen mieleni syvyyksiin...ei muuta kuin tyhjää,tyhjää ja vittu taas tätä tyhjää ja tyjhänpivästä jauhamista tylsyyteeni...mä en enää jaksa...ja voin syyttää siitä vain ITSEÄNI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
mieleni valuu irti minusta vai onko se sieluni...?ihan sama koska se tuntuu jumalaiselta aivan kuin joku palataivasta olisi koskettanut sieluani ja pidellyt sitä hellästi sylissään ja hetkellisesti kaikki arpeni siellä kaukana olisi parantuneet.auringon valo täyttää mieleni ja saa minut kohoamaan universumin uumeniin katsomaan vain pimeää kaunista tyhjyyttä...en halua taakseni katsoa..täällä on liian kaunista ja liidän kohti jotain tuntematonta mutta hyvää...tunnen joka solullani miten se liukuu läpi minun kuin hidastunut hyökky-aalto...taivaalisen lämpimänä ja rauhallisena nukahdan enkelien luo...
kauas eristäityneiden laaksosta me valumme saastuneiden liikaamaan harmaantuneeseen kaupunkiin joka on elävienkuolleiden vaeltavien virtojen täyttämä...ruumiiden saastunut haju leijuu ilmassa kuon usva joka saa sinutkin tukehtumaan kivuliaasti kohti unohtuneiden kasvojen valtakuntaan.karmea pakotus saa sinut kivunvaltaamaksi ja murhaan itseni hiljaa katujen varsille saastumaan ja kukaan ei minua muista,vaikka en siitä niin piittaakaan...kukkula pilkottaa karmean usvan läpi jota kohti kaikki vaeltavat mutta kukaan ei tiedä onko se hallusinaatio vai totta...aina liian kaukana tavoittamattomissa savun petossa....vedän taas sen peiton silmieni eteen ja kiellän totuuden ja vajoan,vajoan,vajoan ja kaikki on taas kaunista ja tekopuhdasta.
huvit on muuttunut ikäväksi pakotukseksi...saatananmoinen vitutus ajaa mut taas takaisin pakkoajatusten synkkään maailmaan jolloin painajaiset näkee jo silmät auki....yritä nauttia...itse valitsit tämän polun jolta pääset vielä pois....ajatellaan positiivisesti kun pää on vielä kaiketi kondikses...tätä voi kestää taas vuosia...mutta kakki on kunnossa....purin vaan sydäntäni...johonkin vitun virtuaalikoneeseen:)