IRC-Galleria

Olen onnellinen(kävipä elämässä miten tahansa). Esim. olen oppinut rakastamaan sitä että olen 30v., ymmärtänyt etten ole menneisyyteni vanki jne jne

jokaisessa meissä asuu pieni eduskunta: lukuisia pikku ääniä jokka huutaa mitä pitäs tehä, mutta mitään ne ei kuitenkaa saa aikaiseksi

Tässä ajatuksiani siitä mitä suhde tarvitsee kestääkseen pitkään elivoimaisena ja hyvänä.Nämä eivät ole mistään,nämä tulivat kun lähdin tänään pohtimaan yhdelle ihmiselle asiaa

Itselläni on sillä tavalla, että kun minä vielä joskus menen parisuhteeseen, niin se on sitten siinä. En tarkoita tällä sellaista mallia, mitä isovanhempamme ovat harrastaneet että ollaan yhdessä vaikka hampaat irvessä. Vaan sitä, että tiedän, että' tervehenkisessä suhteessa ongelmat ym haasteet ovat ratkaistavissa, jos vain niin on tahto. Ja suhde voidaan pitää elinvoimaisena ja onnellisena vaikka kuinka kauan, kunhan se sisältää riittävästi osapuolten kunnioitusta toisiaan kohtaan, ymmärrystä että suhteessa on loppuun asti kaksi erillistä toisilleen vierasta ihmistä omine tarpeineen, toiveineen, tavoitteineen (jne jne), osapuolet näkevät toisensa tasavertaisina eikä muutenkaan suhteen osapuolilla ole minkäänlaista keskinäistä kilpailuasetelmaa, suhteessa pyritään pitämään lämminhenkinen vuorovaikutusilmapiiri, jossa kumpikin kokevat että he voivat täysin turvallisesti jakaa, kertoa ja otta puheeksi mitä vain, ilman että heillä olisi pienintäkään huolta, että toinen käyttää tietoa aseena toista vastaan myöhemmin, teilaisi toisen tms(pyritään käyttämään minä-viestintää esim), ymmärretään, että jokaisessa suhteessa tulee haasteita ja kriisejä ja se että jotkit tällaiset prosessit ovat välttämättömiä suhteen kasvulle ja kehitykselle eikä niitä tule koskaan paeta,pelätä, peittää tai luulla että vaihtamalla kummpania ne ratkeaisivat. Ymmärretään, että aina jokaisessa ongelmatilanteessa kumpaisellakin on oma osansa, ja kumpasenkin tulee tehdä jotakin asian vuoksi. Asiossa pyritään ja kyetään tekemään kompromisseja ja ratkaisuja, jotka tyydyttävät kumpaakin osapuolta kylliksi.. Puhutaan asioista ajoissa. ymmärretään että suhteessa tulee puhua toisen kanssa niin asiatasolla(esim mitä tänään syödään), henkilötasolla(esim.millaista sinulla oli tänään töissä) ja suhdetasolla. Mikäli näistä jonkin jää kokonaan pois, on se suhteen rappeutumisen alkusoitto. Ollaan aidosti kontaktissa ja läsnä toiselle ihmiselle niin fyysisesti, henkisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti.Ymmäretään, että erisuhteen vaiheissa painpiste vaihtelee välillä, että esim välillä ollaan fyysisesti enemmän, mutta ei koskaan jämähdetä vain yhteen kokonaan lopullisesti ja aina ollaan vähintäänkin yhdellä näistä tavoista toiseen yhteydessä. Se on ihan paskapuhetta. kun jotkin ihmiset sanovat, että ovat kasvaneet erilleen. Se tarkoittaa vain sitä, etteivät he ole kohdanneet toisiaan ja olleet kylliksi läsnä. Tulee ymmärtää, että ihminen muuttuu ja kehittyy koko ajan. Mikäli tässä prosessissa on toiseen läsnä, ei tapahdu niin , että yhtäkkiä herää jonkinvierestä ajatuksella "kukas sinä olet, oletpas sinä muuttunut" Avain kun me näemme itseämmekin joka päivä, niin emme niin huomaa muutosta, kuin joku joka näkee meidät kerran vuodessa. Ja tällöin kun ihmiset ovat tällailla läsnä he vaikuttavat kumpikin toistensa "muotoutumiseen" ja "muotoutuvat" myös yhdessä.
Tulee ymmärtää se, että vaihtamalla kumppania monikaan asia ei todellisuudessa juurikaan muutu, vaikka alussa se tuntuukin siltä. Koska me kannamme kumminkin sen saman itsemme siihenkin suhteeseen, ja usein myös ne samat ongelmat. Suhteen kestävyys ja hyvyys ei niinkään perustu siihen keitä me olemme, vaan siihen miten me olemme toisillemme ja itsellemme. Ja huomattavasti vahvempi suhteen voimallisuutta, kestävyyttä jne kasassa pitävä tekijä on se, että pitkään yhdessä eläneet ihmiset tuntevat toisen kokonaisvaltaisemmin ja syvemmin, heillä on yhteistä historiaa, jota kautta on kasvettu ihmisenä ja yhteen, opittu, rakennettu jne jne, kuin mikään muu.
Kumppanien tulee pitää myös omaa tilaa suhteessaan. Vaikka on äärimmäisen hyvä kun on yhteisiä harrastuksia ja paljon yhteistä aikaa, on hyvä mikäli molemmilla on myös joku oma tekeminen, ehkä omiakin ystäviä, omaa aikaa ja tilaa.
Suhteessa tulee antaa ja jakaa luottamusta. Miäli toinen on syyttä haistelemassa toisen tekemisiä ja epäileväinen(vaikka vain omissa ajatuksissaan), rasittaa se niin äärettömästi suhdetta monella tapaa, ettei sitä pilaavilta tekijöiltä ja vaikutteilta voida välttyä.
Itselleen ja toiselle tulee antaa oikeus ja turvallisuus kaikkiin tunteisiin ja niiden esille tuomiseen,mitä elämä kantaa. Ja on annettava arvoa ja kunnioitusta sille kuinka toinen asian kokee/tuntee, olipa se kuinka kaukana tahansa meidän omasta näkemyksestämme tai jostakin muusta.
Tulee kyetä vastaanottamaan ja antamaan kritiikkiä ja pyrkiä riitelemään rakentavasti.
Suhdetta tulee tietoisesti ruokkia aika ajoin. Hankitaan yhteistä aikaa jolloin tehdään jotain mistä kumpikin pitävät,tuottaa mielihyvää ja mikä rentouttaa. Sen ei tarvitse olla mitään erikoista.Vaikka se että sunnuntaisin tehdään yhdessä hieman normia parempaa ruokaa, ja vietetään yhdessä aikaa, keskitytään toisiimme, on jo hyvä.
Toki joskus voi olla hyvä repäistä jotain erikoistakin, mutta se ei ole välttämätöntä.
Meillä kaikilla on erinäisiä tarpeita, joita me haluamme täyttää suhteessa, siinä ei ole mitään pahaa. päinvastoin. Mutta ne eivät koskaan saisi olla pääsyitä siihen, että lähdemme suhteeseen jonkun kanssa, koska kun tapeet kuolevat(tällöin niille käy eittämättä ajanmyötä niin)kuolee myös suhde. Ne voivat olla yksiä syitä, mutta eivät tärkeimpiä, niitä mihin suhde perustuu.

No siinä nyt jotakin.Tässä tuskin on kaikkea, mutta elämäkin on inhimillistä. Ihmisetkin ovat vain ihmisiä, jotka välillä epäonnistuvat, tekevät virheitä jne

jumalauta se fiilis ku oot tunnin psykologisoinu jotakuta 20 asteen pakkasessa ja sit 20min kävelly kotio ja jalat lämpenee ja syöt rapusalaattia

Jee alan pitää torstaisin päihdeongelmaisille naisille amensipaatioryhmää. Tälläsestä työstä oon ainaa haaveillu, että saan voimauttaa naisia itsetietoisemmaksi, parempaan itsearvostukseen,itsetuntoon, itsensä ilmauun ja itsekunnioituksen

Tänään soi klo8:30 puhelin, enkä oisi ikinä arvannu että kummitäti soittaa ja kertoo että vaari on kuollut. varsinki ku tän tädin kanssaki juteltu viimeksi.......Jotenki kolkko ajatus että nyt on sitte kaikki mummot ja vaarit multaa.

Mähän oon joillekki kertovani olevani valonarkkari, eli sellanen joka nauttii valosta ihan käsittämättömästi saa siitä energiansa ja tarvitsee sitä ellääksensä todellakin.Uskoisin että enemmän kuin monim muu.
Voitte kuvitella kuinka hirveää tuskaa ha kärsimystä on nyt kun on pimeää ja pimeämmäksi vaan tulee. Täytyy nyt ettiä kaikki maholliset hoitomenetelmät yms joilla voin lientää valon vierotusoireita....

Mä tilasin tänään joululahjoiksi sellaset mukit mihin tulee valokuva miun kisusta.Ne näytti ainaki netis tosi hienolta:)(nuo kuvat tulee)

Keksinpäs tehä ihan huvikseni tälläsen räppibiisin, joka on saman tyyppinen hiukan kuin palefacen helsinki- sangri la. Aito on toki paljon parempi:)

luovuus lapsen tukahdutetaan rooliin ylikilttiin, mut johan meillä sekotetaan ritaliinit pilttiin
jumakekka hei näinkö luovuusyhteiskunta toimii jonka päättäjinä on muutama Räsänen.

tupakkaa ei saa olla alaikäsillä mut kuinka moni kuollut on jo mdpv helvetillä, jumakekka hei pitäs puuttuu asioihin, jotka oikeesti on statuksella ongelma.

monen nuoren tulevaisuus on aika hakoteillä,
ja laiskat paskat luulee et se hoituu sairaseläkkeillä
jumakekka hei ei voi yhteiskuntaa vaatii, jos ei itse anna panostusta ollenkaan.

kiireelliset huostaanotot sijoitukset kasvaa, mut päihdeäiti takas lapsen saa jos sormeansa nostaa
jumakekka hei kuinka usein pullon pohjat on ollut muka kulauksista se viimeinen

opiskelija ei saa hyvää taloudellista turvaa, ja sossunelätit joka päivä alkoon kurvaa, jumakekka hei näin se talouskriisi lakkaa, kun puolet maistereista opiskelee kortistoon

Jännää. Aloin keskiviikkona vapaaehtoistyönä pitämään työparin kanssa emanssipaatiokurssia työttömille narsistisessa parisuhteessa oleville naisille.Kurssi loppuu nyt perjantaina(oon nytkin siellä miellä on vain tauko).
Kurssin tarkoituksena on voimauttaa erilaisin luovantoiminnan menetelmin naisten itsekunnioitusta, itseilmaisua ja itsetuntemusta, sekä opetelemme hieman määrittelemään ja asettamaan rajoja ja pysymään niiden takana.
Kurssi on onnistunut oikein hienosti Jeee!
Nyt meen jatkamaan