IRC-Galleria

Maito.

Tämä mies on ottanut vastaan haasteen 7.1.2009, että hän tulee 3. kalenteriviikon aikana juomaan valitsemanaan päivänä kouluruokailun aikana 4 litraa maitoa. Aikaa hänellä on vähän, ja vastuu on sitäkin suurempi.

Mutta kokelas ei ole vain kuka tahansa mies; hän on Nico Aaltonen; miehistä hellävaraisin ja kovakouraisin, hän on karski, mutta samalla hän pystyy sulattamaan katseellaan kovimmankin jäävuoren. Hän on ystävilleen hohtavan kaunis jalokivi, mutta samalla hänestä leimahtaa ilmaan miellyttävä virtsan haju. Hän on todellinen rakastaja, ja ennen kaikkea - todella seksikäs

Mies vailla pelkuruutta ja täynnä armotonta päättäväisyyttä on juuri oikea henkilö kokeilemaan onneansa, mutta haaste ei tule todellakaan olemaan helppo, koska tuo nisäkkäiden nisistään erittämä neste ei ole ennenkään jättänyt ketään kylmäksi; enemmänkin suun makeaksi ja masun täydeksi.

Kivi on lähtenyt vierimään jyrkänteeltä, ja ainoa joka sen voi enää pysäyttää on nicon suu.

Tuleeko nico selviämään haasteesta kunnialla ja ansaitsemaan merkittävän rahapalkinnon, joka on kerätty kolehtina koululaisten kesken, vai saako hän tuntea suuren nöyryytyksen erehtyessään luulemaan että hänellä olisi edes pienintä mahdollisuutta voittoon elämää suuremmassa taistossa maidon kanssa..

Voitto vai karvas tappio? Järkyttävä ylipaino vai kaarteella lentävä oksennus? -
"Nico vai maito?"

On se jännää olla 18-vuotias.. Kuin on se myös jännää tanssia kinon tanssilattialla aivan "tillin tallin" tai haistella juuri puhjenneita ulpukoita kesäyön sarastaessa.

Oon kello 5.39 kalleriassa!.. Heräsinkö vai olenko menossa nukkumaan?

Oho, kylläpä hämmästyttää katsella eilisiä kirjoituksiani.. Hävettää, huvittaa mutta mikäs olen niitä enää poistamaan.. Saavat jäädä muistuttamaan yöunen tärkeydestä- väsyneenä tulee tehtyä yhtä sun toista.. (ja ehkä tähän päättyy rakettipapan päiväkirja-merkinnät toistaiseksi.. )

Rakas päiväkirja. Kerron sinulle salaisuuden. Tiedän että voin luottaa sinuun, ja sinäkin varmasti luottaisit minuun, jos vain sinulla olisi mitään luotettavaa.

Tämä on ehkä hieman noloa, mutta nyt kun kerran aloitin kertomaan, niin miksi lopettaisin?

.. OLEN YÖKASTELIJA !! HALLITSE EN LETKUA KUSIHOUSU, VAIPPAHOUSU SYLIVAUVA VITUN VIRTSAREIKÄILIJÄ VESIKUSILETKU...KIRJOILLE PISSIN SE "PISSIIÄÄN EN HALLITSE KAVERI".. PISSITTÄÄ PISSIN

Noh pääsinpäs sanomasta.. Ja rakas päiväkirja; "kiitos että voin luottaa sinuun, kiitos että tuet mua, kiitos että kuuntelet ja tiedän ettet petä mua" .

Rakas päiväkirja. Tänään oli varsin mukava päivä. Lähdin vaihteeksi haistelemaan kukkia kotiamme lähellä sijaitsevalle niitylle. Että kun teki mannaa haistella kukkasia, välillä maistella ja kauniin mutta silti niin sopivasti etäisen lämpivän auringon alla paistella. Otin mukaani myös ystäväni, Laurin. Mutta Lauri ei halunnut haistella kukkia tai juosta alasti kärpästen seassa- niinkuin minä tein. Laurilla oli omat tehtävänsä, ja kiva työ hänellä olikin.. Hän ryhtyi keräämään hiiren paskaa.

Lauri kertoi minulle: "Ensiksi haistan, SITTEN vasta maistan", ja ymmärsin häntä ensimmäisellä kerralla. Näin Laurin nenänpää oli ruskea, mutta mielestäni se sai kellertävän vivahteen auringon säteiden kohdatessa hänen kurvikkaat kasvonsa. Mutta Lauri selitti sen olevan vain hiiren virtsaa, ja hän ryhtyi pilkalliseen nauruun edessäni. Ja jälleen ymmärsin häntä täydellisesti..

Laurillakin oli riivatut hetkensä; ensiksi hän ryhtyi kynsimään maata, tämän jälkeen hän vaikeroi, leikki apinaa, ja masturboi. Mutta tämä oli varsin ymmärrettävää, olihan Laurilla jo rankka työ takanaan. Mutta kun Lauri ryhtyi etsimään ulostetta, joka illan päätteeksi löysi reittinsä minun reppuuni, jouduin torumaan Lauria. ... Ja nyt Lauri ei ole enää ystäväni.

oli mukavaa