Niin tyhjä olen minä, jonka joskus tunsit. Ei enää paljoa jäljellä.
Varjo vain. Veit voimani mukanas, kuin alottaisit oman maailmasi.
Mutta jättäisit minut pimentoon, siksi aikaa kun lepäät.
Tämä pimento vie voimani hiljaa, tuskallisen hitaasti tappaa.
Valona vain lupauksesi, että palauttaisit maailmani joskus takaisin.
Sellaiseksi kuin se oli sinun kanssasi ennemmin.
Siellä riitti valoja ja varjoja riittämiin. Nyt enää jäljellä vain pimeys
ja pikkuriikkinen kipinä.
-Toivottavasti näemme.. ensi elämässä.-
