IRC-Galleria

Silloin tällöin tiskiin iskee vanha tuttu tunne
Että mitä helvettiä mä täällä teen?
Vahvana se jäyti nyrkkeilijää silloin, kun ne
Katsoi hämmästellen keskeyttäneeseen

Tyhjyyteen se tuijottaa ja poskipäätä pyyhkii
Otsan ammottava haava kääreen saa
Tiimi vaiti on, kun valmentaja hiljaa nyyhkii
Taisi olla aika vaihtaa maisemaa

Kotikaupungin katujen hiljaisuus kuin hauta
Ropisee kuin iskut julma sadesää
Nolattua suuruutta ei siellä kukaan auta
Niinpä nyrkkeilijä tyhjän päälle jää

Liika viina kovetettua kuorta lisää jääsi
Hanttihommat tyhjää täytä ei, ja kun
Astui kehästä, niin kehää kiertämään taas pääsi
Elämä loi loputtoman ottelun

Sitä vaikeaa on käsittääkään, kun


Nyt vaikka on kesäkin kuumimmillaan
On niin kylmää ja yksinäistä
Että voi viluissaan vaeltaa vaan
Edes lapaset ei lämmitä

Sitä, joka
Olla taisi
Eksynyt, väsynyt ja sekaisin

Joku toinen näki jotain urheilijain unta
Kilpalahjamökissään se hyvin söi
Hän sai poliiseja portilleen ja tupaan lunta
Suuri nyrkki hänet baarin tiskiin löi

Jos vain juoksi läpi tutun pururadan lenkin
Löysi silloin tällöin sateenkaaren pään
Löysi päivän lohdullisen ja aurinkoisenkin
Vaikka lähinnä jäi yötä elämään

Kantapöydässään kun piti yllä tietovisaa
Moni totesi: "Tuotakaan tiedä en"
Vaan kun itse kääntyi, katsoi elämäänsä risaa
Kysyi kaikkein vaikeimman kysymyksen

Ja myönsi: enää mistään mitään tiedä en

Nyt vaikka on kesäkin kuumimmillaan
On niin kylmää ja yksinäistä
Että voi viluissaan vaeltaa vaan
Edes lapaset ei lämmitä

Vaikka on kesäkin kuumimmillaan
On niin kylmää ja yksinäistä
Että voi viluissaan vaeltaa vaan
Edes lapaset ei lämmitä

Sitä, joka
Olla taisi
Eksynyt, väsynyt ja sekaisin

Eksynyt, väsynyt ja sekaisin

Yhtäkkiä se sama tunne silloin palaa
Kysyy: mitä helvettiä mä täällä teen?
Kun ei löydä omaa ihmistä, ei omaa alaa
Tuskin paikkaa, mihin laittaa makuulleen

Ryyppykaveri suo kulkukoiralle suojan
Nyrkkeilijä varastaa sen pistoolin
Silloin valtaa hänet viimein, kiitos taivaan Luojan
Usko siitä, että pian on paremmin

Se tahtoi uskoa, kun usein olikin niin

Eksynyt, väsynyt ja sekaisin

Eksynyt, väsynyt ja sekaisin

Olivat ne sata tai vain neljäkymmentä vuotta -
Jokainen on onnellinen vahinko
Pidempäänkin jatkaa toki voi, vaan miksi suotta
Jos on hanskat naulaan nostettuina jo?

Vaan jospa vihdoin sai aikaan
Tuo nyrkkeilijä vaitonainen
Sen suurimman nyrkin kanssa
Sen sovinnon?

Jos olikin ottelunsa
Juuri sen mittainen?
Me tiedämme: se oli elämää
Ja siinä aivan kaikki on

Siinä kaikki on