Muistan kuinka opeteltiin yhdessä asioita. Ensimmäinen oma koirani. Olit jo silloin Koira isolla Koolla. Sanoin jo silloin, että en ikinä unohda sinua.
Muistan kun vein sinua lääkäriin kun loukkasit tassusi. Ihmiset on ajattelemattomia kun rikkovat pulloja luontoon. Tassu hoidettiin kuntoon ja yhteinen taival jatkui.
Muistan treenimme. Muistan BH-kokeen kuin eilisen päivän. Näyttelykoiraa sinusta ei tullut. Kasvoit liian korkeaksi ja purentakaan ei ollut ihan kohdillaan. Olit silti minulle aarre - paras koira ikinä.
Muistan lukuisat lenkkimme ja leikkimme. Rakastit leikkiä pallolla. Jaksoit hakea sitä loputtomiin.
Muistan yhteiset uintiretkemme, olit aina vedessä kun tilaisuus tuli.
Vaikka omistaisin elämäni aikana vielä sata koiraa, tulet aina olemaan minulle SE Koira.
Yhteinen matkamme on pian lopussa. Kipulääkkeiden voimalla mennään päivä kerrallaan. Sairastuminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Olisin mielelläni pitänyt sinut ystävänäni vielä muutaman vuoden. Pian on aika päästää sinut lähtemään. Vielä pidät kiinni elämästä ja taistelet, vaikka toivoa ei ole. Urhea uskollinen ystäväni. Aikaa ei ole paljon. Jokainen hetki on tärkeä. Joka hetki on vähemmän aikaa jäljellä. Lasken päiviä - pian lasken enää tunteja, sitten minuutteja - sitten sekunteja.
Pian saat lähteä. Sateenkaarisilta odottaa jo. Siellä ei ole sairauksia, eikä kipua. Kyyneleet valuvat poskilleni - sinä tuot minulle pallon. Onneksi et ymmärrä itse mitä parhaillaan tapahtuu - kipua ei ole, luulet saavasi erikoisannokset makupaloja - kipulääkkeet ovat hyvänmakuisia. Et tiedä, että yhteinen tiemme on lopussa. Et tiedä ettet näe enää kesää etkä pääse enää uimaan.
Rakas uskollinen ystäväni - kohta olet vapaa. Olet aina sydämessäni.