Tänään oli kuitenkin se päivä, kun lääkkeet eivät enää auttaneet. Oli tullut aika tehdä raskas päätös ja luopua uskollisesta ja urheasta ystävästä.
Jami lähti pois, enää ei ole kipua, enää ei ole vaikeaa liikkua. Sen aika oli tullut täyteen. Nyt se on vapaa. Otin siltä pannankin pois vielä ennen kuin laskin sen lepäämään lemmikkien hautausmaalle. Jami lepää siellä kauniissa paikassa samassa asennossa missä se yleensäkin nukkui, pää etutassujen päällä.
---
Mieheni Timo oli vieressä kun Jami muutti "susien" taivaaseen. Jami oli ollut poissa jo pari minuuttia kun se vielä ykskaks heilutti häntää. Fyysisesti se oli kuolinrefleksi, kauniisti ajateltuna se oli kiitos meille ja ele, että kaikki on nyt hyvin. Ei enää kipua, kaikki on nyt hyvin.
Oheinen kuva otettiin eilen illalla. Ajateltiin silloin, että otetaan joku kuva vielä mutta aikaahan on vielä muutama päivä fiksailla, aika loppui joten se on viimeinen kuva Jamista.
---
Lepää rauhassa ainut ja oikea Jami, ainut ja oikea koira. Ihminen omistaa sellaisen vain kerran elämässään vaikka koiria olisi sata. Jotenkin sen vain tietää kun se on se yksi ja ainut. Muut on vain sitten koiria vaikka niihin kiintyisikin paljonkin. Yksi on vain ylitse muiden. Timolla on ollut sakemanneja monta, minulle tämä oli ensimmäinen. Kummatkin tiedämme, että tämä oli se. Ei tule toista, koira tulee varmaan kyllä mutta toista Jamia ei tule!
Hyvästi ystävämme. Toivottavasti taivas on yhteinen ja tapaamme vielä siellä missä meilläkään ei ole kipuja, ei huolia. Jäljestämme ja heitämme palloa ikuisesti yhdessä:)