Voin olla ulkoapäin vahva ja kova,
mutta sisältä hutera ja heikko.
Voin hymyillä leveämmin kuin aurinko,
mutta samalla hymyn taakse voi
kätkeytyä kyynelten valtameri.
Voin sanoa, että minulla on kaikki hyvin,
vaikka oikeasti tarvitsisin tukea ja apua
kipeämmin kuin koskaan.
Voin sanoa, että ei haittaa tai ymmärrän täysin,
vaikka sisimmissäni olisin murentunut
hiekan kokoisiksi palasiksi ja toivonut,
että heräisin unesta, pahasta sellaisesta.
Voin sanoa että jaksan, tarkoittamatta sitä.
Mutta sanat; välitän, rakastan, kadun,
ja ikävöin tulee vain,
jos todella niitä tarkoitan!