Maanantai.
Kettumaisena miehenä ohitin aamun linja-autovuorot ja Tonin tarjoamat kyydit Kemijärvelle nukkumalla sikeästi. "Heräsinkin" vartin yli yhdeksän.
Auto ja siihen jääneet "pikku hommat" eivät kovinkaan painaneet mieltäni. Nälkä oli sen sijaan kauhea.
Jääkaapista löytyi ketsuppia, sinappia, maitoa ja hehkuva lamppu. Siitä saisikin muhkean murkinan. Päätin siis odottaa isännän saapumista ruokatunnille ja katsoa Weed-sarjaa.
Isännän saapumisen huoneistoon kyllä huomasi, varsinkin kun HÄN huomasi läsnäoloni.
Sieppasin avaimet ja painuin hyvin nopeasti ulkoilmaan, ennen kuin isäntä kerkesi sanomaan seitsemän kertaa "saatanan saatana" ja siihen perään tottumusten mukaisesti "perkeleen perkele".
Pääsääntöisenä pääomanlähteenä ostoksilleni käytin viikonloppuna asunnossamme tyhjentyneitä kaljapulloja ja tölkkejä.
Niitä riitti pariin lihapasteijaan, mikrolättyyn ja purkilliseen rasvattoman lehmän maitoa.
S-marketin loputtomista eläkeläisjonoista selvittyäni suuntasin Saabilla yläasteen kautta takaisin lähtöruutuun. Sielä isäntä onneksi olikin rauhottunut pelaamaan mahjonggia.
Isännän poistuttua suuntasin huomioni Toniin, ja faktaan, että hän olisi lähitunteina tulossa Rovaniemeltä Kemijärven kautta Sallaan.
Päässäni raksutti ajatus akun ostosta. Pikainen soitto ja kysymys "kehtaamisesta ostaa akku, jos pistän ajantasamaksuna fyffee tilille". Myönteisen vastauksen jälkeen suoritin siirron ja kiittelin modernia teknolooggiaa.
Huomasin myös "käytettävissä olevan rahasumman" ja olin nielaista kahvikipostani lusikan.
Tämän hurjan session jälkeen päätin lopulta suunnata energiani autoon ja siihen pirulliseen kulmapalaan.
Pihalle suorittamaan valmistelut. Helmaan piti porata reikä.
Varastossa (joka todellakin muistuttaa jopa sitä kuuluisaa "kuin pommin jäljiltä" - sanontaa) vallitsi todellinen kaaos.
Räikkäväännin ja poranterät sekä itse pora oli hukassa.
Värmeiden lennettyä pihalle kuin piirretyissä, löytyi kaiken alta etsimäni työkalut.
Kulmapala kohdilleen, pora hollille ja helmaan reikä.
Siihenhän se ruuvi asettui ja levike jäi kiinni.
Vielä lokasuojan kohdalle isommat ruuvit ja hyvin pysyy.
Seuraavaksi ajattelin estää tai ainakin hidastaa takakontin sisähelmassa esiintyvän Norjan kromin etenemisen.
Maalarinteippiä ja siivouskaapista, hyvästä jemmasta, löytyi kiveniskumassaa.
Näillä keleillä (-10) tuon aineen jähmettymisen kanssa voi olla tiettyjä ongelmia, mutta purkin kyljessä luvatun nopean kuivumisen yhdistäminen vessan kaapista löytyvään hiustenkuivaajaan voisi aiheuttaa halutun reaktion, eli kuivumisen.
Tuumasta toimeen, teipeissä ei säästelty. Koemaalaus pihalla jököttävään mattotelineeseen ja itse aineen suihkuttaminen kohteeseen onnistui hyvin.
Kuivaajalla vähän lämpöä ja kuivuminenkin onnistui.
Teipin poistamisen jälkeen olin hyvin tyytyväinen lopputulokseen.
Käsittelin tällä tavalla myös pari muuta paikkaa ja mummolan talliin jäi vielä kaarien massaaminen.
Iltasella saapui porukat ja sain taas kokea lintsaamisen vaikutuksen puheäänen voluumiin ja sisältöön.
Myös Toni saapui arvokkaan akkuni kanssa ja suoritin asennuksen lähes tulkoon heti.
Näiden jälkeen tarkistin jarrujen toiminnan, hyvin menee suttuun, tosin kuskin puolen takana oli pientä heittoa, mikä kuitenkin häipyi kun jarruttelin pihalla kerran jos toisenkin.
Kaiken tämän jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että autoa voisi tarjota leimalle.
Saas nähdä miten äijän käy...
->