"En osannut hillitä itseäni, kun Miian ilme muuttui niin kovin alakuloiseksi. Siltikin hän näytti niin kauniilta, kun valo leikitteli hänen poskipäillään. Minä kohotin sormeani, sipaisin hiljaa sivuun vaaleita hiuksia, jotka roikkuivat silmillä. Miia käänsi katseensa minuun hieman hämillään ja minä katsoin häntä takaisin. Siinä me istuimme, katseet silmiin lukitautuneina, ehkä hieman arkoina. Mitä seuraavaksi? Niin taisimme molemmat ajatella, sydämen sykkiessä hieman nopeammin."
>> ht.netin foorumissa julkaisussa olevasta jatkotarinastani.
Kivaa eikö?