IRC-Galleria

Tänään pelästyin hieman ajatusmaailmaani. Se on muuttunut. Aika radikaalisti.
Totesin sen tänään, kun rättiväsyneenä saavuin kotia kohti teoriatunnin jälkeen. Olin väsynyt ja äkäinen ja yllättäen minua vastaan tuli nainen ~kolmivuotiaan lapsensa kanssa.
Lapsi katsoi minua ja hetken ihmeteltyään levitti suuren hymyn kasvoilleen.

Ja se lapsi näytti aika söpöltä.

Nyt kun olen vakituisessa parisuhteessa, ja olen ollut siinä jo jonkin aikaa, olen alkanut miettiä asioita. Ennen lapset ovat olleet suurin kauhuni ja olen vakuuttanut, että koiranpennut ovat ainoita lapsiani. Nyt olen alkanut miettiä.. olisiko se niin kamalaa? Että olisi pieni ihminen, jonka kehitystä katsoa ja joka ei pärjäisi maailmassa ilman minua. Että pitäisin huolen, että tulevaisuudessa olisi yksi täysjärkinen penikka. Sellainen siitä lapsesta tulisi, jos minä ja rakkaamme tehtävässä hyvin onnistuisimme.

Olenko alkanut pehmetä?
Heräävätkö äidinvaistoni?
Pelotan jo itseänikin.

MITEN PÄÄSEN EROON TUOSTA PERKELEESTÄ JOKA ESTÄÄ KOMMENTOIMISEN.

Ja äh kissa oksensi matolle. Ainakin kuulosti siltä.

Plus olen ihan hukassa, mitä teen huomenna.

Selitä tähän yhteisöistäsi, miksi olet missäkin. Sen jälkeen haasta viisi ihmistä tekemään sama.


HARRASTUKSET
Hevosten valokuvaus - no tykkään valokuvata hevosia..
Puskaratsastus - HeÖ tasoinen perstuntumalla ratsastaja olen

LEMMIKIT JA ELÄIMET
Eläinlääkärin ammatti unelmana - no se on..
Keep smiling, you have a toller! - :)
Kissat - löytyy sohvalta
Leobardigekot - löytyy terrasta
Novascotiannoutajat - löytyy sängystä
Suomenhevoset - löytyy tallista
Suomenhevosten omistajat RY - pitää vähän lesota

MIELIPITEET
Pim, olen homo! - ai etkö tiennyt?

RAKKAUS
♀ + ♀ = ♥ - mainostan

URHEILU JA LIIKUNTA
Ratsastus - tykkään paljon

MUUT
Andriaana - paras rope ikinä!




Ole hyvä ISH, Vlip, Rigetzu, Neco ja öö MissPauli

..kun ei ihmisillä näköjään saa olla omia mielipiteitä.
Ellei siis halua saada muiden kiukkuja niskaansa.

Ääh...

Olenpa muuten huono tyttöystävä, kun minulle ei pysty enää yhtään mistään puhumaan. Ennen oli suruista keskustelu ongelmana, nyt on sitten hyvätkin.
Ja minä kun ajattelin ennen, että minulle voi puhua mistä vaan.

ihan vitun huono olo.
Henkisesti.

Joskus olen sitä mieltä, että rakkaus on koko maailman tunteista suurin, mutta samalla petollisin.
Oikea sairaus.
Sairaus, jota kaikki haluavat, mutta joka myös saa monen käymään jopa hulluuden, masennuksen ja ahdistuksen partaalla.

Rakkaus on mukautuvaista, säännötöntä - rajoja ei ole.
Rakastaa voi ketä vaan ja mitä erilaisemmilla tavoilla.

Termi "suhteen edetessä rakkaus alkaa haihtumaan, kun alkuhuuma häviää" on väärä. Terveessä suhteessa rakkaus ei ajan myötä katoa, se vahvistuu. Rakastuminen loppuu ajallaan, mutta rakkaus pitää huolen, että joka ikinen kerta, kun eron hetki koittaa, tulee itkua ja surua. Vaikka väliä tulisi vain pari hassua päivää, pitää terveen suhteen rakkaus huolen, että tuntisi menettävän jotain ikuisesti.
Kuin itsestään menettäisi suurimman osan.
Ja siksi tämä rakkaus on niin sairasta. Koska se saa itsensä tuntemaan voimattomaksi, yksinäiseksi. Keho ei jaksa, kyyneleet eivät lopu ja pään täyttää jyskyttävä kipu.

Ja silti me kaikki sitä haluamme, koska rakkaus pitää huolen, että aamulla voit käpertyä turvalliseen syliin ja herätä nähden kasvot, joita et halua koskaan unohtaa.

Tänään tajusin, ettei minulla ole ystäviä.
Ei, onhan minulla. Minulla on monta ystävää.
Ehkä parempi termi olisi, ettei minulla ole parhaita ystäviä. Paitsi yksi, joka on minulle kuitenkin hyvin paljon enemmänkin.

Ei ole ketään sellaista, joka kysyisi, onko minulla kaikki hyvin ja haluaisi kuunnella.
Ei ole ketään, jolle voisin purkaa asioita aivan kaikesta.
Ei ole ketään, joka haluaisi viettää aikaa kanssani vapaalla. Joka ehdottaisi jotain, pyytäisi minua jonnekin varta vasten.
Ei ole ketään, kuka kutsuisi yökylään kuten ennen vanhaan.
Ei ole ketään, joka kutsuisi vaikka vain lenkille kanssaan.

Paitsi yksi, ja häntä rakastan.

Ehkä minun pitäisi yrittää saada unta.

Onko suomalaisille herännyt joku perinne, että fanituksen mukaan äänestetään, eikä ohjelman tarkoitusta ajatella yhtään?

Timo Kotipelto voitti Kuorosodan, vaikka oli kaikkein surkein kuoro. Toki tästäkin voi olla montaa mieltä, mutta ne, jotka kuorolaulua harrastavat/ovat harrastaneet (kuten minäkin9 tai omistavat muuten musiikillista älyä, huomaavat että Mikki osasi käyttää kuoroaan paljon monipuolisemmin ja tehokkaammin kuin vastustajansa.

Ensinnäkin a, mies ei osaa tehdä kuoroja yhtään. Ei osaa käyttää suurta ihmismassaa hyväkseen, kaikki laulavat yhtä aikaa ja koreografiat ovat huonot. Hän laulaa itse mukana liian usein - ei luota kuoroonsa vai on vain niin itserakas, että oma ääni on saatava kuulumaan?

b, eikö niitä muitakin kuorolaisia voisi suosia ison, hevarihtavan äijän ja kovaäänisen naisen lisäksi? 20 ihmistä käytettävänä ja soolona aina samat henkilöt. Taasko puutetta uskosta?

c, siis mitä. Käyttää 40 000 euroa Lappajärven nuorisomuusikoiden hyväksi?! Onhan se hyvä tukea pieniä paikkakuntia, mutta en minä tuota hyväntekeväisyyteen laskisi. Mikki sentään aikoisi käyttää voittonsa SOS-lasten hyväksi.

Ärsyttävää.
Ensin ketutti Tanssii tähtien kanssa-ohjelmassa, kun Kanki Kaikkonen pudotti oikeasti osaavia tanssijoita ihan vain sen takia, että oli olevinaan niin hauska, nyt suomalaiset tekivät tämän.
Ja ihan vain siksi, että IIIIH STRATOVARIUKSEN LAULAJA IIIIH HEVIÄ UUUUH HEVIMIES.
Mrh.

NO SHIT OLIN ETUSIVULLA.
<3