aloin taas vaihteeks fiilisteleen vanhoja aikoja ja ei tullu kun ikävä. niin ne ajat vaan muuttu ja ihmiset vanhenee ja kaverit eroo ja piirit vaihtuu ja ei enää ees moikkailla kun nähdään. tai ainakaan ei muuta tehdä kun moikata, vaikka ennen oltiin niin parasta kaveria ja koettiin kaikenlaista hauskaa yhdessä.
anteeksi tää mun filosofinen mietiskelyni. mut tuli vaan oikein nostalginen tunne taas pintaan.
ei sillä, kyllä asiat on justiinkin tällä hetkellä aika hienolla mallilla vaikkakin alkaa aika ajoin vituttamaan kun nykyisiltä kavereilta tulee sellasta kommenttia et "näytät ihan deekulta". kiitti vitusti tästäkin tiedosta.
toisaalta vähän ehkä myös ressaa toi ylihuominen tentti ja kaiken lisäks on niin kipee ja vetämätön olo.
mutta perjantaina alkaa hiihtoloma! onneksi. taidan mennä suoraa teiskoon ja lukkiutua siihen pieneen loukkoon joka on ristitty "mun huoneeksi" ja mennä peiton alle piiloon ja nukkua koko loman putkeen. ehkä nään paria kaveria jos ne välttämättä sitä vaatii.
päätin lisäksi tehdä yhden mun lapsuuden jälkeisen elämäni merkittävimmistä teoista tässä kohta. rahaa siihen voi kulua mutta mielummin se kun et ei voi mennä ja meinata niin vapaasti kun haluaa.
kiitos ja anteeksi. :)