Mä säälin sua ku mun vartaloa, niin runneltu, niin turmeltu
oppiakseen uutta, harhoissa ei kuule totuutta
vaiheessa, aineessa, paineessa, laineessa
Anna mulle terve yhteisö jossa olla
yksin ei jaksa enää, hyksiin ei passaa mennä
Tää kroppa ei kauaa kestä ennää
En ymmärrä miksi tykkään surullisista lauluista ehkä ne on kotoisia
mä oon sitä, mitä haluan olla, mut vaikee välillä haluta olla
kamalissa olotiloissa välitiloissa, motivaatiot hakemassa, kaipaan rakkautta
tarkoitusta, kaavaa kaaokseen
pelkään menettäväni kaikkeni, äitini, mieleni.