Noni. Nyt olen taas kotona. Viikko hurahti Kalajoella rattoisalla whole famili holidei jutulla..
blaa.
Kyllä siinä sai polttaa päreitä. Välil oli tosi jees mutta kyllähän perhelomiin aina kuraa mahtuu. ämämäm. Heti tokana päivänä hukkasin mun avaruuspuhelimeni perämeren jorpakkoon. Siinäpä vasta riemurepesi.
Ystävälliset tapaukset varmasti auttavat mua uuden luurin löytämisessä(?)
Sen täytyisi olla veden, hiekan, lumen ja varkaan kestävä. Ja sit siin täytyis, niinkun jo olen jollekkin kuvaillut, olla virveli tai navigaattori, tai muu semmoe jäljitys vempele jolla sen löytää tiheimmästäkin jorpakosta.
Vinkkei siis otetaan vastaan.
Tästä vastoinkäymisestä huolimatta erityisesti tänään vasta tunsin että pääni hajosi. Tämän kyseisen turman aiheutti seitsemän tunnin istunto pienessä purkissa, jolla köröteltii sielt FishRiveriltä Karlebyyn, Petersburgin, Obön ja Nykarlebyyn läpi Parkanoo ja silleejasilleejasillee ja sit oltiinki jo Tampereell. huhuh.
Oke. Näin Sannin ja Mian ja TIETOKONEEN. Pelastus.
nam.