oli kerran tyttö pieni
huomaamattomampi kuin pienoinen sieni.
yksin oli maailmassa suuressa
vaikka energiaa virtas kuin puun juuressa.
onneansa yrititti tavoittaa, mutta
tajusi että aina sen kadottaaa.
välillä tahtoi jo luovuttaa
alkoi elämä rankka jo uuvuttaa.
yksin istui illat nuo
yksinäinen pikkuinen tuo.
iltaisin katsoi ylös taivaalle
halusi vain sanoa äidille,
joka kaukana tuolla pilven päällä nyt asustaa,
että aina pienoinen tyttö äitiään rakastaa.
tyttö kasvoi yksin vain
ystäviä hällä ei ollut lain.
eräänä iltana puistossa istui ja huomasi
pojan tuon yksinäisen joka tyttöä tuijotti.
tyttö nuoreksi jo varttunut oli
ikänsä ihmisiä vain karttanut oli.
jokin pojassa veti häntä puoleen
tuntui kuin enää ei olisi syytä huoleen.
tyttö nousi ja lähti pojan luo
kun pojan eteen saapui,
näki kuinka pojan silmästä kyynel valui
vaikkei tyttö edes poikaa tuntenut päätti halata.
kietoi kädet ympärille pojan ja poika laittoi
myös kätensä ympärille tytön soman.
siihen he jäivät kuin aika olisi pysähtynyt
aivan kuin kaikki hyvin olisi nyt.
voi kommata ja sanoo mimmone toi on :)