IRC-Galleria

Merkitse jokaisen kirjaimen kohdalle kännykästäsi ensimmäisenä löytyvä nimi ja vastaa kysymyksiin.

a: Aakke
b: Blond Venus
c: -
d: -
e: Elina
f: -
g: -
h: Halkilahti
i: Ida
j: Jannekarhu
k: Kaisa
l: Lasse
m: Maija
n: neuvola
o: Ojanen
p: Puuhis
q: -
r: Raimo
s: Sakari
t: Teräsvaari
u: Ullis
v: Vaula
w
w: -
x: -
y: Ylösmäki
z: -
Ã¥: -
ä: -
ö: -

L. Mikä oli ensivaikutelmasi hänestä?
Se oli ostanut uudet kengät. Tai sit Jp. Ku näin ne molemmat sillon ekan kerran ja muistan vaan ton. En kyllä usko Lassen ostaneen uusia kenkiä.

A. milloin näit hänet viimeksi?
Aika vastikään, koska vein niille Marikan leningin.

S. voisitko kuvitella hänet lapsesi kummiksi?
Mun lapselle ei kummeja oteta.

M: lähtisitkö hänen kanssaan ulkomaille?
Kyllä vaan.

T: Tiedätkö missä hän asuu?
Jyviksessä. Kävinpä sieläkin vastikään.

K: Voisitko yöpyä hänen luonaan?
Joo. Tai ainakin se on yöpynyt mun luona. Oon käynyt sen suihkussa.

V: onko hänellä tyttö/poikaystävää?
No sillä on mies.

E: Kauan olet tuntenut hänet?
Pian kaks vuotta.

N: miten tutustuitte?
Soitin sinne et oon raskaana.

I: Onko teillä yhteisiä salaisuuksia?
Ei taida kyllä olla.

O: oletteko koskaan suudelleet?
Ei. Paitsi kerran se kuuli väärin ja luuli että ehdotin sitä.

J: Oletteko koskaan riidelleet?
Ollaan me.

P: Millainen on hänen unelma jätkä/muija??
Se muuten oikein määritteli sen mulle kerran. Ainakin mä täytin ne. Siis kriteerit.

R: Onko hän blondi?
Voi apua. En muista minkä väriset ne on. Sellaset miestenväriset jotku.

Näin tänään karhuja. Ja multa kysyttiin yhtä asiaa, mihin oli mukava vastata.

Aaaa.. Luin mun iankaikkisen vanhaa päiväkirjaa, jonka alotin 20.5.2001. Kyllä oonki ollu niin kummallinen sillon. Onneksi pidin sitä, niin nyt voin iloita kehityksestä. Täytyy sanoa että yllätän itseni monta kertaa, oon oikeesti tehnyt vaikka mitä. Ja siis sielä on sellasia nimiä, mistä en yhtään tiedä ketä ne on :o Ilokseni huomasin jo silloin harjoittaneeni yhtä juttua. En muistanutkaan.

Se alkaakin ihan parhaalla tavalla xD Siitä kuinka Arttu joskus suuttui mulle. Se on oikein sanonut mua moraalittomaksi. Oon niin innoissani. Ja ajatella, että oon vieläkin vihanen sille. Ton alun jälkeen Artusta ei oo kirjotettu enää mitään.

Sit mä raukka oon jossain vaiheessa muuttanut Seinäjoelle. Ja ollu ihan kauhuissani, kun mun piti löytää jonnekin missä Janne J. oli. Sit onkin pelkkää jannehehkutusta siihen saakka, että totean "Joo me ei olla Jannen kaa enää yhessä mut en mä jaksa kirjottaa siitä."

Sit oon tehnyt testamentin, koska halusin kuolla ennen kuin jouduin lukioon.

Hyi! Sitä seuraa kauhea elämänvaihe, jolloin olin ylimpiä ystäviä yhden kauhean kanssa. Oon vieläkin vihanen sillekin. Yyyh sielä on sen kuvakin! Kuolen.

En kestä enempää. Haluisin oikeesti polttaa ainakin jokusen sivun tuolta. Tunnen niin suurta sisäistä häpeää noiden joidenkin juttujen kohdalla. Vaan on mulle ainakin tapahtunut kaikkea jännää. Ja ennen kaikkea mulla on ollut kovin suuria suunnitelmia. Joidenkin osalta oon elänyt paremmin kuin odotin. Paitsi joidenkin.

Oon niin kyllästynyt siihen että mua luullaan ulkomaalaiseksi. Varsinkin kun mun ihokin on suunnilleen niin vaalea kuin iho vaan voi olla. Enkä pukeudu huiviin ja hameeseen. Vaikkei ookaan mikään kunnia-asia olla suomalainen, niin on niin typerää kun jotku oikein alkaa vänkäämään.

Oli niin hienoa tavata sillon ekan kerran meidän naapuri. Se tuli soittamaan meidän ovikelloa, ja sit meillä molemmilla oli mustavalkoraitainen paita päällä <3 Ja sen naisella on siniset hiukset.

Oikein lähdin tänään tutustumaan noihin lenkkipolkuihin, ja lähdin muka kävelemään täysin vastakkaiseen suuntaan kuin missä Prisma on. No, mikäs mua tulikaan vastaan, jollei Prisma itse. Hetken mä yritin väittää itselleni että se on joku eri, mutta kyllä sitten täytyi myöntää että mun suuntavaisto pilkkaa mua päin naamaa Prisman muodossa. Perse.

Ja näin matkalla kaks sorsaa. Se nainen luotti vähän liikaa suojaväritykseensä, kun se vaan seisoi siinä tienvarressa eväänsä väräyttämättä. Ja se mies vaan antoi sen olla siinä! Hullu.

Santtu se on. Voin tästedes sanoa vaan niin, eikä tarvi vauvatella. Jasu eilen sanoi että tissi, ja sit mä kysyin siltä että sanoiksä kissa vai tissi, niin se vastas että "tissi vaan". En tiedä miks.

ainiin. näin niin hyvää unta, että mua on nyt koko aamun harmittanut ettei se ollut totta. vaikka ei se periaatteessa olisi edes hyvä juttu.

mitähän se aino oikein on löytänyt. mä oon ettinyt munia, mutta ehkä noi ei piilotakaan niitä tänä vuonna. löysin ne nimittäin kaapista. tai sit oon vaan aikaani edellä.

lainasin äsken sellasen kukkakirjan, et osaan sit kertoa tolle kaikkien nimet kun se alkaa kysellä. sit se luulee että tiedän kaiken. paitsi jos se kysyy miks laiva kelluu, käsken kysyä jannelta.