tulispa mun pisamat jo. niitä varten on pakko katsella aurinkoa, vaikka loput tuliskin purkista.
mä niin pidän meidän mikrobiologianopettajasta, hilkasta. se kertoo bakteeriyhdyskunnista niinkun ne ois jotain satuhahmoja tai jotain. "niiden täytyy pysyä yhdessä rintamassa, sillä oman tiensä kulkijat eivät selviydy." ja sillä on niin ylpee ilme kun se kertoo niiden hienoista puolustusmekanismeista. tänään se vähän niinkun harmitteli sitä, ettei ihmiset voi mennä hautausmaalle pumpun kanssa ottamaan ruumiista itelleen geenejä, toisin kuin bakteerit.
tein kauhean löydön. mutten halua kirjottaa siitä tähän. hyi.
joudun lähteä neljäksi viikoksi tampereelle. se ei todellakaan olisi joutumista, jos saisin ottaa hevarin mukaan, mutta en saa. se joutuu opettaa salolaisille matikkaa.