IRC-Galleria

Beellä alkavia sanoja on tosi paljon, mutten ikinä muista niitä kaikkia kun oon laiva on lastattua. Sit ku Janni tulee, niin upotetaan laivoja ja sit ollaan sitä missä pitää arvata mikä puuttuu.

Me ostettiin kanankoipia, ja mä jouduin oikein nostaa ne raakoina sieltä pakkauksesta xP Paitsi isointa en nostanut, koska se oli niin iso.

Hyi kauhia kun oli raskasta mennä kouluun. Mutta nyt oon jo tottunut. Pitää vaan alkaa heti tehdä kariologista kansiota. Tarvin sitä 2009 tammikuussa. En edes nyt muista mitä siihen tulee. Ainakin Keyesin ympyrä, mutten muista mikä se on. Ja paikka-aineiden vertailua tai jotain.

Näin unta että mun hiukset oli haalistunu takasin ruskeiksi :o

En halua mennä kouluun. :D Ainiin. "EN TOSIAANKAAN MEEEEE!!". Hyvänen aika.

Janne aina lukee mun Kodin Kuvalehden.

Oli kyllä viimenen kerta kun meen metsään. Mulla on oikein mustelmia koska hakkasin niitä itikkoja niin rajusti.

Meen tänään mustikkaan, ja huomenna saan mustat hiukset. Hipii.

Hevarilla on tänään synttärit ja se sai multa hienomman lahjan kun keltään koskaan.

En kestä kun kellään ei oo koiraa. Hankkikaa! Mä tuun kylään.

Puhuimme Jannen kanssa pyörien vaihteista, ja se on aina toiminut väärällä logiikalla niiden kanssa. Ja se on vielä meistä se, joka ajaa pyörällä.

Mun on vaikea uskoa että mä lakkaisin joskus oksentamasta. Näin 19. viikolla ei enää edes kauheasti lohduta sellaset lauseet kuten "Onneksi pahoinvointi kuitenkin loppuu yleensä viikolla 12". Ja "Mä en oo ikinä tuntenut ketään joka ois voinut pahoin 12. viikon jälkeen" kuulostaa vain kummalliselta. Varsinkin 52-vuotiaan naisen sanomana. Nyt tuntee. Sekään ei auta, että "Sitähän sanotaan että mitä pahemmin äiti voi, sitä paremmin voi lapsi", koska se ei kuitenkaan oo mikään edellytys tai takuu. Sitä paitsi mulle riittäis kyllä sekin, että se on hengissä.

Toki tää on täysin mun oma valinta, koska jos mä en vaan ajattelisi mun pahoinvointia, niin mä voisin tietysti hyvin. Ja jos mä vaan viitsisin hengittää edes joskus raitista ilmaa, niin mun olo olisi loistava. Oikeastaan mun pitäis olla kerrassaan onnellinen, koska saan nyt LEVÄTÄ, sillä mun koko loppuelämä on pilalla ja yhtä kärsimystä, alkaen ensi tammikuusta.

Onneksi Hevari tekee kaiken mun puolesta. Muuten mä olisin ehkä vieläkin katkerampi bitch. Kyllä mä silti haluan kostaa, ja puen mun lapsen mekkoon, vaikka se oiskin poika. Tytölle ei tarvi kostaa, ellei se selviä joskus raskaudesta ilman tätä. Jos selviää, niin ostan sen poikalapselle vaan mekkoja.

oon niin onnellinen. oikein tajusin kuinka mua pitkään raivostuttanut asia loukkaakin sen sanojan koko perhettä.