Istun yksin. Istun ja odotan, en tiedä mitä odotan, mutta odotan vain. Tunnen kipua sydämmessäni,sellaista kipua, jota mikään ei voi poistaa. Haluan sen loppuvan! Itken....
itken yksin....tyhjässä huoneessa. Kyynel valuu poskelleni. En pysty tekemään mitään. Sydämmestä tuleva kipu kovenee. Minuun sattuu, mutta en voi itkeä, enkä tiedä miksi !?
Sait mut hajalle.
Rikoit mun sydämen,
joka on rikottu
niin monesti aikaisemminkin..
Pari viikkoa sitten,
sanoit vielä välittäväsi.
Et välitä enää.
Olen sulle enää ilmaa.
Mulle olet edelleen
paljon enemmän.
Tulet aina olemaan.
Haluaisin olla luonasi,nukahtaa kainaloosi ja herätä näkemään,ettei lämpösi ollut sittenkään pelkkää unta...
Olen ikävöinyt sinua paljon, kaipaatko sinäkin rakkautta ja läheisyyttäni? En tiedä oletko sinä huomannut minua, mutta minä olen sinut. Olisi kiva viettää hetki kanssasi kahden. Miten olisi?