IRC-Galleria

Nyt on kulunut vuorokausi siitä, kun isi soitti ja kertoi mamman kuolleen. Tuntuu oudolta olla eristyksissä täällä Tukholmassa kun isi ja hänen veljensä ovat yhdessä suremassa mammaa Turussa. Isin oli pitänyt mennä katsomaan mammaa eilen yhdeltä, mutta olivat sitten veljiensä kanssa muuttaneet ajan viideksi. No, mamma kuoli yhden maissa, joten ehkä he olisivat vielä ehtineet viettää viimeiset hetket mamman seurassa jos olisivat menneet aikaisemmin...mutta aina voi jossitella, joten on turhaa miettiä tällaista.

Huomenna menemme katsomaan Jannen kaverin vauvaa, joka syntyi viime perjantaina. Väkisinkin mieleni täyttää elämän realiteettien lohduttomuus. Joku syntyy ja jonkun pitää jättää tämä maailma tehdäkseen tilaa maapallon uusille kansalaisille. Luopuminen on vaan niin äärettömän raskasta. Pienenä en olisi halunnut eläimiä koska tiedostin, että jonain päivänä joudun jättämään hyvästit perheenjäsenille, joihin olen kiintynyt ja joita olen oppinut matkan varrella rakastamaan. Myös sukupolvien hidas vaihtuminen saa minut ahdistuneeksi. Pian meidän isät ja äidit ovat mammoja ja pappoja...Siitä pidemmälle en edes halua ajatella.

Kiitos edelleen kaikille, jotka ovat jollain tavalla piristäneet päivääni ja muistuttaneet olemassa olostaan nyt kun minulla on paha olla.