Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös,
pyyhimme kätemme housuihin, emme pelänneet likaa vaan poika- ja tyttöbakteereita.
Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä.
Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli, että poistuimme
kotipihalta tai sanoimme ruman sanan.
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään, mutta eivät koskeneet toisiaan.
Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä.
Mutta totuus on , että kun sanomme tämä kestää, sen voi korvata lauseella: "mikään ei ole ikuista"
Muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista ?
Entä ne kyyneleet, sen kusipään takia ?
Entä se ihana nauru kaiken, sen helpotuksen keskeltä?
Muistatko kun naurettiin yhdessä? Kun vietettiin koko kesä yhdessä?
Kun kerrotiin salaisuuksia, mistä kukaan ei tiennyt mitään?
Kun olimme erottamattomat?
lisää tämä päiväkirjaasi, jos et halua menettää sitä kenen
kanssa olet kokenut paljon muistoja <3
Uusimmat blogimerkinnät
- - 19.12.
- [Ei aihetta] 13.12.
- - 12.12.
- pakko 06.12.
- [Ei aihetta] 06.12.
- - 28.11.
- näin juuri............................................................................ 27.11.
- pakko 25.11.
- - 25.11.
- ! 22.11.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (200)
- ▶ joulukuu 2010 (5)
- ▶ marraskuu 2010 (23)
- ▶ lokakuu 2010 (29)
- ▶ syyskuu 2010 (38)
- ▶ elokuu 2010 (12)
- ▶ heinäkuu 2010 (18)
- ▶ kesäkuu 2010 (30)
- ▶ toukokuu 2010 (24)
- ▶ huhtikuu 2010 (21)