IRC-Galleria

Ahtialan Sosiaali-terveysasema,
yks valvontakamera joka sammuu kahelta.
Se on rakkautta vaan,
jos äiti suosittelee ammattiauttajaa.
Meil on lattia, miks meil on mattoja,
ongelma päivystys ongelman kattona.
Punasia valoja putkesta pakoon,
mä katoon maan rakoo.
Ne tuli mua vastaa,
mut ne ei antanu mun jatkaa.
Valkosesta harmaaks, harmaasta mustaks,
tulesta tuhkaks, punanen on puhdas.
Punaseks maalattuja piha-aitoja,
veren likaamia suojatie raitoja.
Mä pystyn kuvitella,
kaikki liikennevalot palamassa punasella.

Hiekkalaatikolta tunnelin varjoo,
päihdeongelmia maailmamme tarjoo.
Jos tekee mieli juosta viinakauppaa,
nelosen tohtori ei voi auttaa.

Hiekkalaatikolta tunnelin varjoo,
päihdeongelmia maailmamme tarjoo.
Jos tekee mieli juosta viinakauppaa,
nelosen tohtori ei voi auttaa.

Revolveris ei nallit pauku enää,
mut keinulaudas meidän puumerkit elää.
Perheet hajoo, laitokset täyttyy,
liian myöhää faija avohoitooki päätyy.
Lapsen traumoja mustia aukkoja,
se on ku giljotiinil katkottas kauloja.
Ei niistä välitetä mobilaattii päähän,
parempi ruoka muka parempi mieli.
Mielenterveys on ku leikkikenttä,
mut ei leikin asia vittuuks leikit asial.
Unelmat särkyy, haavat ei parane,
henkisesti neliraaja vammanen.
Pirtu vei maksan se istuu elinkautista,
eikä sydän jaksa, tahdistin paskan.
Näkökenttä koostuu mustast ja valkosest,
mun testamentti on jo mustaa valkosel.

Hiekkalaatikolta tunnelin varjoo,
päihdeongelmia maailmamme tarjoo.
Jos tekee mieli juosta viinakauppaa,
nelosen tohtori ei voi auttaa.

Hiekkalaatikolta tunnelin varjoo,
päihdeongelmia maailmamme tarjoo.
Jos tekee mieli juosta viinakauppaa,
nelosen tohtori ei voi auttaa.