IRC-Galleria

sinun on voima ja valtakunta
minun osani painajais unta
jossa rienaaja pastori verellä kastaa
riivatun porton parkuvaa lasta
rannasta rantaan lipuu se lautta
virrassa kuolemantautien kautta
kuolema elää ja elämä puuttuu
ja elämänviini kuseksi muuttuu

Oltiin vaihteeksi ahkeria eilen ja pinottiin n.3 mottia halkoja. Mukana oli myös työtä pelkäämätön kaverimme. (Kiitos irrah!) Pihatöiden jälkeen painuin vielä vesijumpalle polskiin.

Nyt olis viikko taas pulkassa. Väsyttää, mut pitää kyylätä tuota telkkaa, kun nyt on kaapelit auki viikonlopun. Muksut innoissaan, kun näkyy juniorit ja muut. Itse vois muutaman leffan katsoo.

Kylläpä tuntuu pinnalliselta jaarittelulta tämäkin taas... keskiviikon tapahtumat kuitenkin aiheuttanut moneen perheeseen suunnatonta surua. Mutta, mutta...koruttomasti sanottuna, täytyy vaan koittaa itse elää täysillä, kun vielä on hengissä. Ja onhan tuota surua omassa elossakin ihan tarpeeksi. Jännittää miten ensimmäinen isänpäivä sujuu ilman isää...haudalle ostin seppeleen ja kynttilän...

Olin niin onnellinen kokonaispudotuksen ollessa jo 8,6kg ja sit kuulin uutisissa tarkempaa tietoa Tuusulan tapahtumista... Sinne meni onnellisuus ja taas kerran itkin uutisia katsellessa... Maailman meno on vaan niin raadollista, ettei sitä meinaa käsittää. Väärään turvallisuuden tunteeseen tuudittautunut heräsi miettimään, mitä kaikkea lapsille voi sattua tutussa koulussa...tai kenelle vaan, missä vaan... pikkasen pelottavaa ja hämmentävää ja raivostuttavaakin!

Tee-se-itse autonkorjaus voi kesällä osoittautua vaaralliseksi:

Jos joudut korjaamaan autoasi (etenkin julkisella paikalla), kannattaa ensin miettiä, miten on pukeutunut. Tämä juttu on luettu Sydney Morning Heraldista ja se kertoo pariskunnasta, joiden auto hajosi kauppareissulla.

Pariskunta oli juuri saapunut K-Mart -marketin parkkialueelle, kun heidän autonsa hajosi. Mies lupasi jäädä korjaamaan kulkupeliä vaimon suorittaessa ostokset.

Kun vaimo palasi kauppakierrokseltaan, hän näki parkkialueella joukon ihmisiä heidän autonsa ympärillä. Tarkemmalla silmäyksellä hän näki auton alta pilkottavan jalkaparin ja löysälahkeiset shortsit. Vaimon häpeä oli suunnaton, kun hän näki sen, mikä ilmiselvästi oli muidenkin auton ympärille kerääntyneiden nähtävissä: shortsiensa alla miehellä ei ollut alushousuja ja kalleudet paljastuivat ympärillä tuijottaville silmäpareille.

Nolo vaimo astui eteenpäin, kumartui alas ja työnsi nopeasti kätensä miehen housuihin asettaen vehkeet paremmin shortsien sisään. Kun hän nousi ylös, hän huomasi aviomiehensä seisovan väkijoukossa hänen takanaan, järkyttynyt ilme kasvoillaan.

Autoa korjanneelle mekaanikolle jouduttiin laitattamaan päähän kolme tikkiä.

http://www.iltasanomat.fi/videot/?id=1450663&ap=1

http://www.youtube.com/watch?v=qtwdYDEsJpY


Terveelliset elämäntavat
Terveelliset elämäntavat ovat tulleet, mutta onko niistä apua? Lue raporttimme:
Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleet. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä.

Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Autojen takapenkeillä nukuimme pitkin poikin ilman, että meistä oli köytetty turvaistuimiin. Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut.

Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä. Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan.

Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Joskus saattoi tulla kaupan päälle selkäsauna tai karttakepistä.

Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa. Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää.

Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun. Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle.

Tämä sukupolvi on kasvattanut uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia, investoijia, eri alojen ammattilaisia ja huippu-urheilijoita. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla. Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen mahdolliseen. Sinä olet yksi niistä.

Onnea!

Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme "meidän omaksi parhaaksemme". Meillä oli elämisen laatua! Hyvä 60- ja 70-luku!!

Wake in a sweat again
Another day's been laid to waste
In my disgrace
Stuck in my head again
Feels like I'll never leave this place
There's no escape

I'm my own worst enemy

I've given up, I'm sick of feeling
Is there nothing you can say?
Take this all away, I'm suffocating
Tell me what the fuck is wrong with me

I don't know what to take
Thought I was focused, but I'm scared
I'm not prepared
I hyperventilate
Looking for help, somehow, somewhere
And no one cares

I'm my own worst enemy

I've given up, I'm sick of feeling
Is there nothing you can say?
Take this all away, I'm suffocating
Tell me what the fuck is wrong with me

Put me out of my misery!
Put me out of my misery!
Put me out of my
Put me out of my fucking misery!

I've given up, I'm sick of feeling
Is there nothing you can say?
Take this all away, I'm suffocating
Tell me what the fuck is wrong with me

http://www.youtube.com/watch?v=mDbFM7hXCSA&mode=related&search=

Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin usein kuin väkkärä, vastaus
tulee tässä:
Vähän aikaa sitten havaittiin , että minua nuorena vaivannut
ADHD on muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH
- Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriö.

> > Näin se ilmenee: Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti
> > autotallia huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin
> > läpi ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen
> > vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit.
> >
> > Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin
> > roskakoriin, joka on pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin
> > olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja
> > käydä tyhjentämässä roskakorin.
> >
> > Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia
> > ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa,
> > voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne
> > samalla laatikkoon.
> >
> > Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain
> > yksi postimerkki.
> > Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten
> > lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin,
> > jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi
> > kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään.Huomaan , että
> > kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.
> >
> > Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa
> > pikaista kastelua.
> >
> > Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita
> > olen etsinyt koko aamun.
> >
> > Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti
> > sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin
> > ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä
> > samassa huomaan TVn kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön
> > pöydälle.
> >
> > Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen
> > kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on
> > keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen
> > kunhan vain ensin kastelen kukat.
> > Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle.
> > Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja
> > haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden.. Matkalla
> > liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.
> >
> > Päivän lopuksi:
> > autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole
> > tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia
> > ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä
> > television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen
> > laittanut autonavaimet.
> >
> > Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen
> > todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja
> > olen todella väsynyt.
> >
> > Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua,
> > mutta ensin tarkastan sähköpostini.....
> >
> > Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin
> > kaikille tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on
> > lähetetty.
> >
> > ÄLÄ NAURA!
> > Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että
> > sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!
> >
> > VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA,
> > ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!

1. "Jos viistoistavuotiasta sais." (Räty eräässä radiohaastattelussa kysyttäessä seuraavan vuoden tavoitteista)

2. "Halvarin kanssa ollaan ajeltu autolla, kun on ollut niin kylmä." (Räty kertoo valmentautumisesta Barcelonan kisoihin.)


3. "Lepäilen tai ryyppään" (latautumisestaan ennen EM-kisoja Helsingissä 1994)

4. "Tempaise niin että vittu repeää." (Räty kannusti Heli Rantasta ennen naisten keihään finaalia.)


5. "Vittuillakseni heilutin." (selitti iloista vilkuttelua Barcelonan palkintopallilla 1992)

6. "Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa." (latautumisestaan Barcelonassa 1992)


7. "Puoliväkisin olen juonut viiniä." (IS:n haastattelussa ennen Barcelonaa)

8. "Viissataatonnia käteen ja keihäs lentää 100 metriä." (Ennen Atlantan olympiakisoja kesällä 1996)

9. "Ooppera? Hyi saatana!" (IS:n haastattelussa 1991)


10. "Kai se jossain on." (Räty hopeastaan mitalikahveilla. Hän joutui lainaamaan jousiammuntajoukkueen hopeamitalia kuvaukseen.)

11. "Saksa on paska maa." (pudottuaan MM-finaalista Stuttgartissa 1993)


12. "Ensin mä ainakin menen syömään." (Räty kommentoi kun
häneltä kysyttiin tulevaisuuden suunnitelmia hänen juuri voitettuaan
kultamitalin.)

13. "Iisalmesta saa parempaa" (arvostelee italialaisen kuohuviinin aromia EM-hopean jälkeen)



14. "Atlantaan lähtiessä päätin, että en perkele puhu koko
matkalla englannin sanaa - suomella on pärjättävä." (Atlantan
olympiamatkasta 1996)



15. "Joka toinen vuosi tuntuu menevän vanhalla miehellä perseelleen" (Göteborgin MM-kisoissa 1995)


16. "Mikä perkeleen seura?" (Rädyn ensimmäinen kommentti hänen kuultua Aleksis Kiven seurasta ja hänelle myönnetystä palkinnosta)

1. Käsittämätön härveli
Nainen: Mikä osa tahansa konepellin alla.
Mies: Rintaliivien hakanen.

2. Haavoittuva
Nainen: Tunteidensa avaaminen toiselle ihmiselle.
Mies: Lätkänpelaaja ilman alasuojaa.

3. Sitoutuminen
Nainen: Halu elää yhteinen elämä.
Mies: Yrittää olla tuijottamatta muita naisia kun on tämän yhden kanssa
liikkeellä.

4. Viihde
Nainen: Konsertti, elokuva, kirja...
Mies: Mikä tahansa, mitä voi tehdä kaljaa juodessa.

5. Ilmavaivat
Nainen: Ruoansulatuksen nolo ja epämiellyttävä sivutuote
Mies: Itseilmaisun, viihteen ja miehisen yhteenkuuluvuuden ehtymätön
lähde.

6. Kaukosäädin
Nainen: Laite, jolla tv sammutetaan.
Mies: Laite, jolla kelataan 73 kanavaa alle kahden mínuutin

7. Kommunikaatio
Nainen: Tunteiden ja ajatusten jakaminen.
Mies: "Lähdin kalaan"-lappu keittiön pöydällä.

Juhannus päiväkin kului suht rattoisasti. Paras työkaveri ikinä poikkes lastensa kanssa aamusella, sit ajelin lasten kans Turkuun sukuloimaan ja syömään, Naantalissakin tuli poikettua yhdellä lonkerolla. Vielä iltasella kurvasin kotiin Ypäjän kautta, että ohjelmaa oli...ei ehtiny ajatteleen ikäviä juttuja, paitsi vasta yöllä...

Tänään pitäis tuo kurja paviljonki saada jotenkin uudestaan kasattua ja mielellään niin, et se kestäis myös vähän tuultakin...