IRC-Galleria

ei ole ollu tarkotus puida täällä muita kuin koirien juttuja, mutta nyt on avauduttaja..

Äiti siis näytti tänään mulle tänään sen videon pätkän joka oli tehty äidin ystävän tytön muistolle, siinä me äitin kanssa itkettiin, ainakin kyynelet kummaltakin valui.
Tuli itellekkin niin paha mieli, tyttö oli mua 3 vuotta nuorempi..
"On elämä julmaa, niille joita sen pitäisi suojella..."

Ite kun miettii omaa elämää, ja sitä mitä ajatuksia on käyny läpi.. en tiedä voinko kuvitella, mutta toisaalta joiltakin kantilta ymmärtää, vaikka eihän mulle ole mitään taustoja asiasta, vaikka eihän se ole mikään ratkaisu tai onko ratkaisu, eikä kai kukaan voisikaan kuvitella että elämän pitäisi päättyä nuorena, tai miltei koskaan, kun elämää jos olisi jäljellä terveyden yms vuoksi. Ratkaisu tuottaa monelle paljon tuskaa, ikävää, ja ikävää, kysymyksiä, että miksi, mitä koska, mitä tein väärin, missä meni vikaan. Nämä ikuiset kysymykset.

Mutta edelleen jotenkin jos muistan oman elämäni tähän asti vaikeimpia hetkiä(onneksi nistä selvinneenä!), muistan että ei sillon ajatellu äitiä, isää, veljiä, mitä sitä olisi voinut heille aiheuttaa, siis tarkotan tuskaa ja ikävää, ei sitä varmaan niinä hetkinä ajattele kuin itteänsä, tai mikä itelle ehkä olisi paras ratkaisu, Vaikka tosiaan tietää että perhe, ystävät on rakkaat, eikä heille halua tuskaa ja ikävää aiheuttaa, mutta edelleen jotenkin tajuan sen, että kun itelle ratkaisu kenties tuntui ratkaisulta, niin se tuntui.. Mutta eihän se ole oikein, ei itseään eikä muita ajatellen.

Muistakaa rakkaat, mä tykkään teistä, niiinku mutsi sano
"Älkää ikinä tehkö itsellenne tai muille ihmisille pahaa.Rakastakaa itseänne ja lähimmäisiänne!"