IRC-Galleria

ikävä alppua!! muistan vieläkin kun tulin koulusta kotiin, markku huutaa että täällä on pentuja, siellä 5 pientä palleroa juoksenteli innossaan äitin kanssa.
Teidät mä ristin: Alppu, Elppu, Mutva, Piikki ja Torttu, olitte niin sulosia pieniä kavereita.

On vaan ikävä, pitkästä aikaan tulitte mun mieleen, on niin ikävä,
On muutenkin ollu surua koirien kanssa, että jääny muu taustalle, nytkyn alkaa näyttään valosammalta, tuntuu että marsut palautuu jälleen mieliin.

Huomaan että ikävä ei ole hävinnyt mihinkään, se on ihan samanlaista, muistan vieläkin sen päivän, kun alppu jouduttiin nukuttamaan ikuiseen uneen. Mutta samalla tiesin että alppu pääsi rakkaan siskonsa, isänsä, äitinsä ja muitten marsuystävien luo, ja eritoten Peksun luo.

Alppu oli persoonaltaan aivan erilainen kuin muut, se oli sellainen selviytyjä, tai ainakin sitä voi luonnehtia niin, ainakin musta tuntu niin. Se oli tyyppi joka ajatteli järjellä, ja jälessä tulo sydämen ääni, jos voi marsusta luonnehtia kuin ihmisestä. Tai ainakin sellaisen kuvan Alpusta sain sen viiden vuoden perusteella. Alpussa kehkeytyi se äitin hiukan kylmä olemus, että "pidetään omista asioista huolta, pääasia että itse saa ruuan ensin", ja sitten se isän lämmin olemus, että ootte te kuitenkin mulle tosi tärkeitä: lämmitti useita kertoja toisia marsuja, nukkui kyljessä kiinni, eritoten peksun kanssa nukkuivat toisissa kiinni, osoitti hellyyden osoituksia ennemän kuin äitinsä, muittei kuitenkaan niin paljon kuin esim. Anksu ja Rusina.

Vaikka matkan varrelle on ollut muutamia, aika paljonkin marsuja, niin kaikista jotenkin tärkein persoona, ystävä oli Alppu, vaikka ei saa, enkä saisi luokitella ketään, kaikki oli kuitenkin minulle tosi tärkeitä.

Olen ikuisesti kiitollinen Zazulle, elämäni ensimmäiselle marsulle kaikesta mitä minulla on ollut, ilman Zazua varmaan ei olisi ollut Anksua, pienosia... Zazu opetti kuinka pieni sydänkin voi näyttää ystävyyden.

Entiiä tuleeko vielä sellaista aikaa että mulla olisi taas marsuja, mutta olen erittäin onnellinen niistä hetkistä mitä marsujen kanssa olen kokenut, ilman teitä olisin jäänyt monesta paitsi.
Moni varmaan ajattelee että olen aika tyhmä, kahjo, kun itken vielä vuosienkin jälkeen jonkun pienen olion perään, oloiden, mutta mulle ne oli ystäviä, niinkuin Tarre ja Vassukin. Ne oli pieniä eläimiä, joilla oli iso sydän :)

- äiti annan mun jatkaa matkaa tätä
äiti anna mun nuuhkasta sua kaulaan ain
anna mun antaa sulle viestimerkkinä,
kuule vieläkin mun piiperrys, linnun virekin. -


Tuovi