IRC-Galleria

Voi että olen onnellinen noista kahesta olioista, on ne niin ihana. Äskön Tarrekin oikein yritti iso röhkäle minuun syliin vääntäytyä, että äiti hoia minua hoia. Oli niin lutunen, Rakas Tarre. Tarren mahakin voi jo paljon paremmin, eli raakoja luita ei enään koskaan.

Töistä tullessa kävin hakemassa vassulle ruokaa, makaronilaatikkoa kaupasta. Eihän se ole laihdutusruokaa, mutta pitää sitä raukkaa nyt helliä, kun on niin kipeä, ja kun ei sille edes normaali ruoka maistunut.
Pissalla se on tänään käynyt, mutta kakalla ei, kerto äiti. Laittaa ulkona vaan koko ajan istumaan. Sisälläkin se pääasiassa vaan makaa, noh jos joku tulee, niin kyllä normia haukkuminen alkaa, ja siitä tietää, että Vassu kuitenkin on oma ittensä. Jos sitä ei tekis, sitten vassu olis varmaan kuoleman kielissä :D Kai seisominen tekee kipeää takapuoleen, ruuankin söi puoliksi makuulla/istuen.


Puristelin siltä eritettä pois, ja suihkuttelin viis minuuttia. Oli ihan rauhallisena suihkun alla. ihme kyllä. Aamulla taas käymään äitillä, ei onnistu putsaaminen yheltä ihmiseltä.


Ai niin Vassu painaa nyt 5,7, eli laihtunut 0.6 kiloa. Onhan tuo ollut aika liiankin nopeaa, mutta onpahan laskenut.

Voi hitto, meitä riivaa jokin tosi pahaonni. Asia on kuitenkin nyt hoidossa, mutta paraneminen voi olla hiasta ja kivuliasta.

Elikkä äiti soitti aamulla puol kasin jälkeen, että varaa vassulle kummunsalolle aika, peräaukon ympärystä on punainen, turvonnut. Arvelinkin, että anaalirauhastulehdusta.
Kipu, ja se paineen tuoma kipu on ollu varmasti tuskallista. Ei pystyny kakkaamaan, ja äiti sitten oli kattonu onko jotain risuja tai jotain takapuolessa, kun silloin vassu yleensä laittaa stopin.

Mutta eipä ollu, ja kaikenlisäks siellä oli isopaise, joka oli täynnä mätää ja anaalirauhas eritettä, ja verta. Ell rauhotti Vassun, tyhjensi ensin vasemman, sekin oli täynnä, mutta normaalia eritettä, mutta tämä vasempi, ei tyhjentyny normaalia kautta, vaan piti neulalla puhkasta. Vassusta näki että teki kipeää, vaikka olikin pienessä rauhotuksessa. Sieltä tuli paljon mätää, verta ja eritettä.

Sai nyt kipulääkettä, antibioottia ja sitä pitää huuhdella suihkun alla.
Kotia kun päästiin, leikattiin karvoja ympäriltä, ja sinne oli jo puolesssa tunnissa kehittyny eritettä aika lailla, puristelin nekin pois.

Nyt pitää toivoa, että paranis hyvin. Vassu jäi sinne äitille, saa nyt olla siellä a tervehtyä, eipähän tarvi tarrestakaan välittää, nyt paljon peukkuja Vassulle.

Varmaan joskus parin kuukauden päästä pitää yrittä ite tyhjentää vassun anaalirauhaset, ja alkaa sitten säännöllisesti niitä seuraamaan, ettei täyty liikaa, tätä vaivaa ei tahota uusiutuvan.

Näin unta että Tarrelle tuli vesikauhu, sai sellasia kohtauksia kävi kiinni. Äiti sano että heti seuravana aamuna vietävä eläinlääkärille, joissei ell ole paikalla, pitää jättää sinne, niin ell sitten lopettaa Tarren. Noh mie sitten jätin Tarren sinne, ja vissiin tarre sitte kuolikin...
NOh päivän aikana liikuin Vassun kanssa, kävin jopa markolla ja merjalla kylässäkin, ja kotia tullessa näin Tarren monessa paikassa, ja jopa sitä silittelinkin..

Illalla äiti tuli, ja sanoin sille, että tarre on täällä, äiti sano, että mä vaan näin harhoja, tarre lopetettiin sinä päivänä..

Ja sitten mä heräsin, hitto mikä painajainen, onneksi Tarre on elossa oikeassa elämässä, ja tuo oli vain unta. :)


Muuten meillä on menny ihan hyvin, taih noh emmä voi sanoa niinkään, on ollu ripulia, ja nyt ummetusta. ON saanut lääkettä, siis tuota attapektia, mikä pitäis auttaa ruuansulatusongelmiin, tuo on siis ihan reseptivapaata, että ei siis olla oltu yhteydessä vielä eläinlääkäriin.

Mutsi on siis antanu Tarrelle kaupasta,pakastealtaasta ostettuja luita, mutsi oli ne aluks keittän ja sitten vasta antanu. Ja maha otti ne hyvin vastaan. Mutta mä menin antamaan sitten ihan raa'an, siitä se rumpa alkoikin.. maha meni sekasin, sai attapektia, vähän hellitti, ja välistä tuli kakka ihan normaalisti, ja välillä ripulin näköistä.
Ruoka maistuu hyvin ja näin, juo hyvin. Mutta taas ripulia. Ja jouduin mie viime pe viemään maton pesulaan kun Tarre paskansi siihen litran ripulia. Maton kävin tänään pesulasta hakemassa, ja sitä ei laiteta lattiaan ennenkuin Tarrella on maha ok.

Tänä aamulla kakkasi vähäsen, mutta sen jälkeen ei ole tullu mitään, kovasti on yrittäny kakata siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt en enään ole antanu ruokaakaan, nyt saa olla paastolla. Ruoka slle toki maistuis, jos sais..
Elikkä nyt vaivaa ummetus!!
Pitää huomenna soittaa eläinlääkärille, jossei aamullakaan kakkaa tule. Tää on tosi inhottavaa..,

Vassu on äitillä ja markulla taas viettämässä rauhottumisaikaa, saa levätä ja olla :D äiti lupas sitä hoitaakin, pestä ja harjata :)

No niin tänään sitten Tarre sai uuden hihnan ja pannan, todella hienot! Ja iso kiitos siitä veljelleni Tuomolle :) pitää huomenna soittaakin sille...

Kun tulin kämpille puol 8 jälkeen täs illalla, heti laitettiin ulos uusi hihna, ja Tarre oli jotenkin niin tohkeissaan, että pissaamiseen meni varmaan 10 minuuttia, kun yleensä on hirveä pissa hätä, heh heh.. Tarre siis ottaa välistä aina kiinni hampailla hihnasta mikä on perin inhottavaa, pitäs vaan saada se lopettamaan se. Yksi keino on ettei huomioi, mutta pakko siihen on välillä puuttua, koska sillon mie ja Vassu ollaan kärsijöitä.
Ja on sillä muutenkin ihnottava uhmaikä, kaikkeen pitäisi tarttua, hyvä ettei tänään mirkun lompakkoa syöny..

Niin ja tänään olikin inhottava kakkahetki, pitkään se siellä koitti ponnistaa, ajattelin että nyt pakko kattoa, siellä muovipussia koittaa ulostaa!! Ja aika hankalasti oli kiinni, piti miun sitten kepillä avittaa, ja saatiin pussi pois, joka oli ihan kakassa. Siinä nähkäämme, kuinka tollo tuo on, kaikki pitää syödä, mikä vähänkin tuoksuu hyvältä, esim. nakilta.

Noh jos se joskus viisastus.

ei ole ollu tarkotus puida täällä muita kuin koirien juttuja, mutta nyt on avauduttaja..

Äiti siis näytti tänään mulle tänään sen videon pätkän joka oli tehty äidin ystävän tytön muistolle, siinä me äitin kanssa itkettiin, ainakin kyynelet kummaltakin valui.
Tuli itellekkin niin paha mieli, tyttö oli mua 3 vuotta nuorempi..
"On elämä julmaa, niille joita sen pitäisi suojella..."

Ite kun miettii omaa elämää, ja sitä mitä ajatuksia on käyny läpi.. en tiedä voinko kuvitella, mutta toisaalta joiltakin kantilta ymmärtää, vaikka eihän mulle ole mitään taustoja asiasta, vaikka eihän se ole mikään ratkaisu tai onko ratkaisu, eikä kai kukaan voisikaan kuvitella että elämän pitäisi päättyä nuorena, tai miltei koskaan, kun elämää jos olisi jäljellä terveyden yms vuoksi. Ratkaisu tuottaa monelle paljon tuskaa, ikävää, ja ikävää, kysymyksiä, että miksi, mitä koska, mitä tein väärin, missä meni vikaan. Nämä ikuiset kysymykset.

Mutta edelleen jotenkin jos muistan oman elämäni tähän asti vaikeimpia hetkiä(onneksi nistä selvinneenä!), muistan että ei sillon ajatellu äitiä, isää, veljiä, mitä sitä olisi voinut heille aiheuttaa, siis tarkotan tuskaa ja ikävää, ei sitä varmaan niinä hetkinä ajattele kuin itteänsä, tai mikä itelle ehkä olisi paras ratkaisu, Vaikka tosiaan tietää että perhe, ystävät on rakkaat, eikä heille halua tuskaa ja ikävää aiheuttaa, mutta edelleen jotenkin tajuan sen, että kun itelle ratkaisu kenties tuntui ratkaisulta, niin se tuntui.. Mutta eihän se ole oikein, ei itseään eikä muita ajatellen.

Muistakaa rakkaat, mä tykkään teistä, niiinku mutsi sano
"Älkää ikinä tehkö itsellenne tai muille ihmisille pahaa.Rakastakaa itseänne ja lähimmäisiänne!"

hyi hitto ei !

Tai siis asia juontuu siiitä kun edellisyönä(ti-ke) töissä oli hiiri käyny syömässä miun banaania.
Kerroin siitä hallimestarille, laitto sitten illalla sinne kahvioon luokun. Toiviottavasti asentaja käy itse noukkimassa sen hiiren sieltä pois, jos on loukkuun kiinni jääny.
pitää vaan toivoa että on kuollut samantien siihen, eikä tosiaan kituis enään siinä kun minä tule, en voisi hirvittävämpää tilannetta edes kuvitellakkaa, mitä mä tekisin???
MUtta jos ei ole pakko, mä en koske siihen. Toki jos kituu, pakko se on jollakin tappaa.

Sanohan tuo jukka, että jos haluun, niin voidaan me sille hiirelle ne hautajaiset pitää.. juuh, outoo huumoria, kun tiedän että tuo oli pelkkää ivaa, mutta en ota kuuleviin korviin sitä.
ja tosihan se on että ei siellä kahviossa voi hiiret olla, ja pakko ne on sieltä hävittää, johan se on terveysriski asiakkaille! Mutta jotenkaan en vaan itse haluiais olla tappamisessa mukana, noh jos voisin pestä käteni, saakon jukka hoitaa sen ite.

Hyi, ihan kylmät väreet tulee. hyi

Niin muuten ja Tarresta, yks iltapäivä huomasin ku se piilottaa toho pihalle luun, siis talonvieressä olevaan kivikkoon, tohkeissaan kaivaa, ja piilottaa sinne 5cm pitkän luunpalan, ja tohkeissaan peittää. OLi tosi mahtavan näköistä puuhaa, en vaan olis jotenkaan uskonut että noinkin pitkälle jalostettu koira kun tarrekin, niiin olis vielä tuollaiset luontaiset taidot vielä tallella heh heh.. Piilotettuaan, se pyyti päästä sisälle, tänään sitten kaivoi luun esiin, ja oli niin tyytyväistä poikaa :D

alppu, elppu, torttu, mutvakin,
pienet pallerot karvakerätkin.
Piikki vielä teistä peinoisin.

Olitte sisarukset rakkaat vaan, tiesin että maailmaan paljon hyvää sain.
Teitä opetti kaksi marsuja jalointa,
neuvoi elämän alussa,
zazu , anksu, eli
isä ja äippä mahtavin.

Elpun matka päättyi lyhyeen,
ehkä tarkoitus lyhyt olikin.
Oliko liika rohkeus,
vai minun huolimattomuus syy isoin,
eikai väliä enään sen,
tiedän opetit olemaan varovainen,
pitämään kiinni elämästä.

Torttu, sinä rämäpää,
itepäinen, pörröpää.
Lähdit matkaan suureen,
siskon saattelemana
maailmaan ihmeelliseen.
Elämä päättyi reilu vuoteen ikäiseen,
mutta ehkä sisko taivaassa,
pyysi jo sua leikkimään.

Piikki ja Mutva , te veljekset mahtavat,
teidän tie jäi hämäräks,
mutta toivottavasti elämä sujui,
paremmin kuin siskoilla, niillä luupäillä, jotka teitä varmasti
rakasti.

Alppu se lankakera, pienoinen, susta oma runo on,
joten jääköön se muisteloon.

Teitä mä rakastin, likaa varmaan monen mielestäni,
teille löytyy pala sydämestä, minun elämästä.

-tuovi-

Lunta on satanut taas :) Ja tarre tykkää. Käytiin äskön kylä kiertämässä, ollaan siis äitillä ja markulla.

Eipä mulla ihmeempää, oli pakko tulla vaan kertomaan, että taas saatiin lunta iloksemme, me ainakin tykätään.


Entäs missä muualla on lunta?
Kommettia voi laittaa ;)

alppu, elppu, torttu, mutvakin,
pienet pallerot karvakerätkin.
Piikki vielä teistä peinoisin.

Olitte sisarukset rakkaat vaan, tiesin että maailmaan paljon hyvää sain.
Teitä opetti kaksi marsuja jalointa,
neuvoi elämän alussa,
zazu , anksu, eli
isä ja äippä mahtavin.

Elpun matka päättyi lyhyeen,
ehkä tarkoitus lyhyt olikin.
Oliko liika rohkeus,
vai minun huolimattomuus syy isoin,
eikai väliä enään sen,
tiedän opetit olemaan varovainen,
pitämään kiinni elämästä.

Torttu, sinä rämäpää,
itepäinen, pörröpää.
Lähdit matkaan suureen,
siskon saattelemana
maailmaan ihmeelliseen.
Elämä päättyi reilu vuoteen ikäiseen,
mutta ehkä sisko taivaassa,
pyysi jo sua leikkimään.

Piikki ja Mutva , te veljekset mahtavat,
teidän tie jäi hämäräks,
mutta toivottavasti elämä sujui,
paremmin kuin siskoilla, niillä luupäillä, jotka teitä varmasti
rakasti.

Alppu se lankakera, pienoinen, susta oma runo on,
joten jääköön se muisteloon.

Teitä mä rakastin, likaa varmaan monen mielestäni,
teille löytyy pala sydämestä, minun elämästä.

-tuovi-