IRC-Galleria

Ikuiselle ystävälleni, Pultille

Muistan hyvin ensimmäisen päiväsi, olit matkalla suuren tehtävään.

Sinä, sinun isot silmäsi,
katsoit niillä aina sisimpääni.
kerroit silmilläsi, että ”minä olen tässä sinun vierelläsi
aina, ikuisesti vierelläsi.”


Me istuttiin järvenrannalla monet kerrat,
minulla oli vain sinut ystäväni.

Paikalla oli usein muitakin nuoria,
heillä oli vertaisiaan kavereita,
mutta minulla oli vain sinut.

Kerroit mitä on välittää, välittää toisesta.
Kerroit mitä on rakastaa, rakastaa toista.

Olit ainut joka piti minusta kiinni,
olit ainut joka halusi olla kanssani.
Olit ainut joka kuunteli minua.

Kuuntelit, kun itkin mummuni, tätini, setäni poismentyä, olit tukenani kun sairastuin, olit mielessäni sairaalassa ollessani, kun en voinut halata sinua. Esittelin siellä kaikille niitä kymmeniä kuviani sinusta, että tässä on paras ystäväni.
Olit vierelläni ne vaikeat hetken kun oli isää ikävä.

Koskaan ei pelottanut kävellä, koska kävelit vierelläni iso, musta koira turvani

Sinun poismeno oli maailman tuskaisin kokemus, pää vierelläni, nukahdit vain pois..
Vuosia meni ymmärtää, mikä oli kaiken tän tarkoitus.
Poismenostasi on nyt aikaa 7 vuotta, vieläkin ikävä on suuri.

Mutta opetit sen jalon taidon: välittämisen.

Nyt järven ranta on hiljainen, kun kävelen sinne,
mieleni täyttyy niillä hetkillä, kun juostiin, istuttiin,
pidettiin toisista kii, ihan vaan oltiin.


Minä olin ylpeä sinusta silloinkin ja nyt vielä enemmän.
Kenelläkään toisella ei ollut yhtä hyvää ystävää, kuin sinä.

.

Nyt jälkeenpäin ajatellen, tuntuu että sinut tuotiin elämäni vaikeimpiin lapsuuden vuosiin, silti mietin että miksi sinut vietiin pois, tuliko luojalla laskuvirhe, kun ei se elämä helpottunutkaan, vaikka niin näyttikin…

Silti..
Sinä, sinun isot silmäsi,
katsoit niillä aina sisimpääni.
kerroit silmilläsi, että ”minä olen tässä sinun vierelläsi
aina, ikuisesti vierelläsi.”


Kiitos

--tuovi--

Vaikka pois haudaltasi kävelen, sinua silti ajattelen.
Niitä tuhansia sanoja, joita ei koskaan sanottu, lentävät luoksesi.
Tiedän että ne löytävät sinut ja kannattelevat hopeasiivin ikuisesti.*
Hyvää matkaa, kulta.

Kultapienoseni.

Kipu, tuska, ilo, suru, rakkaat muistot, yhteiset menneet hetket ovat vaikeaa muistaa,tekee kipeää, mutta koskaan eivät nämä tunteet häviä, ne kaivautuu sydämeen, kuin joku koukulla sinne riipaisisi. Välillä tuntuu vaikealta, välillä tuntuu ihanalta, tarkoitan sitä tunnetta kun tietää kuinka mahtavia persooni ne kuikut on ollu, tietää kuinka paljon niissä oli hyvää, ja mitä ne pienestä sydämestä saikin niin paljon hyvää aikaan :)

Voit itkeä hänen lähtöään tai iloita hänen elämästän
voit sulkea silmäsi ja rukoilla, että hän palaa tai avata sydämesi ja nähdä sen minkä hän jätti jälkeensä.
Sydämesi voi olla tyhjä koska et enää näe häntä tai sen voi täyttää rakkaus jonka yhdessä jaoitte.
Voit kääntää selkäsi huomiselle ja elää menneessä tai voit iloita huomisesta menneen voimalla.
Voit joko muistaa vain sen, että hän on poissa tai vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää.
Voit antaa kyynelten huuhtoa hänen muistonsa mielestäsi tai tehdä niin kuin hän haluaisi: hymyillä, avata silmäsi, rakastaa ja jatkaa elämää.


Kun olet iloinen,
katsele syvälle sydämeesi ja huomaat,
että ainoastaan se,
mikä tuottaa sinulle surua,
antaa myöskin iloa.
Kun olet murheellinen,
katsele taaskin sydämeesi ja huomaat,
että tosiaankin itket sitä,
mikä on tuottanut sinulle iloa.

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon

haaste



vastaan heitin haasteeseen:

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat (muutamat) ihmiset, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."


tässä tämä :

1.huulirasvanarkkari
2.villasukat öisin jaloissa, ilman niitä ei yleensä voi nukkua
3.kauhia himo mustiin oliiveihin, 900g meni tuossa 3 päivässä
4.pätkis on paheeni, jota syön koulussa suruihin
5.aamukahvilla(koulussa)kaikki juorut lentää, ne mehevimmät suhdekeskustelut, ei ei mulla ole elämää


haaste lähtee:
looka
january
mailuk