IRC-Galleria

Joo kyllähän tämä elämä alkaa jo vähän valoisammalta näyttämään, päivä kerrallaan ollaan menty eteenpäin. ja elämä kai alkaa jo menemään taas normirutiinilla, ilman että joka päivä miettis Tarren jalkoja. Nyt mie lähinnä olen viime päivät ollu riidansetvijä tarren ja vassun välissä. Nytkun tarrella alkaa jo olemaan tuota omaa mielipdettä, ja tahtoa, niin on ollu monena päivänä monia riitoja, joista vassu on todella saanut osansa, MIkä ei nyt niin hyvä merkkikään ole. Ne ihan taistelee mun huomiosta, puhuin toissapäivä mutsin kanssa puhelimessa, istuin sohvalla, kun mie yritin keskittyä puhelimeen kumpainenkin toisella puolella minua, ja kun en pysty siinä antamaan yhtälailla rapsutuksia kummallekin, ilmiriitahan siitä syntyi, kumpainenkin oli toisen "kurkussa". Kerran vassu nilkutti puol iltaa jalkaansa, mutta menihän se siitä ohi, ja eilen illalla Vassu puras mun nenän edessä tarrea jalkaan ihan tosissaan.
Silloinkun ne ovat kahdestaan kotona, niillä menee varmaankin ihan hyvin, ei ole koskaan mitään taisteljälkiä, ja ovat ihan rauhallisina, mutta kun mie asun kehiin, niillä tulee se huomionhakuriidat. MItlä on välillä tosi rasittavia, mutta kaippa tämäkin ongelma tästä alkaa rauhottumaan tai toivotaan ainakin, ennenkuin suurempaa, vakavampaa sattuu.
En olis kyllä ikuna uskonut että kuinka kaksi otusta voi musta näin riidellä heh heh, noh olenmä nyt kuitenkin viettänyt ainakin joka toinenpäivä kumpaisenkin kanssa omaa aikaa, väh. puolentunnin lenkki ulkona. Silloin pystyy itekki antamaan sen "kaikkensa" toiselle :)

On menny ihan kivasti:)

Ollaan lenkkeilty ja purettu energiaa :) Tänään aamulla ekaa kertaa Tarre oli sen näkönen, että olisi kipeä tehnyt, oli niin surullinen näköinen, muta toivotaan, ettei kovin kipeä ollut. Annoin heti särkylääkkeen.

Eilen taas punnittiin, painoa nousst 1,25 kiloa, eli painoi 32.5, eli ihan kivasti. Ruokaa on nyt laimennettu.

Tuossa oliko se ti-ilta kun tarrelle ja vassulla tuli kärhämä, varmaan munkin syy kun en ollu tarpeeksi tarkka. Olin siis antamassa Tarrelle ruokaa, ja vassu oli siinku kärppänä,ja hyökkäs heti toisen ruuan kimppuun. tarrekaan ei enään alistu täydellisesti, niin rähinähän siitä synty. Ja Tais Tarre aika lujasti ottaa Vassua jalasta, kun huusi ku kana sen jälkeen, ja ontu etujalkaa. Tutkin vassun melkein heti, mutta onneksi haavaa ei tullut, mutta oli se varmaan kipeää sattunut. Noh tunnin se siinä nilikutti, sitten oli taas oma ittensä, luulen esittäneen sen kuitenkin paljon tilannetta, niinku mutsikin arveli ;) Mutta ei saatietenkään vähätellä ettei oli sattun, mutta Vassu on aikamoinen esittämäänkin ;

Vein vassunkin tiistaina mehtään, aluksi oli sitä vastaan, mutta eiköhän se nauttinu, ainakin näytti siltä :) Tarre ainakin juoksi sydämensä kyllyydestä.

Ja maanantaina, kun Tarre löysi jonkun jugurttipurkin, eikä antanu kiinni kun mehtästä tultiin pois, lähti juoksemaan mehtään, oli että ole sitten siellä, jossei kiinnosta tulla. Se siellä aikansa jyrsi, mä ajattelin että kun ei käskystä tule, olkoon siellä.
nOh sitten kun sillä loppukiinnostus jyrsimiseen, alko ettimään mua, juoksi puoleltä toiselle, katteli eri suuntiin, ja taas juoksi. Oli niin herttasen näköistä, mutta en antanut periksi, oli nimittäin vielä mehtässä aika alhaalla. noh sitten se nousi tielle, katteli taas, että onko tuovi tuolla, ei entä tuolla ei.. Mie sitten hiiviskelin sen perässä kohti talon pihaa, sitten kun Tarre oli parkkipaikalla, mie huusin sille, Tarreeee!!

Oli mulla siinä helpottunut koira, toivottavasti oppi jotain, ettei aina saa mennä omille teille, että ei se Tuovikaan aina oota. :) Taih noh eikai se ihan oikeinkaan ollu tehä kiusaa toiselle, mutta kyllä se hymyilytti ittee koko touhu :D

Vassulla ollu vähän lihakset kipeenä, joten en vieny sitä eilen agilitytreenehinkään, muta pitää tänään iltana taas ulkoilla :)

on ollu kyllä ihan ihana päivä, vaikka aamulla tilanne masensi todella paljon.
Käytiin Vassun ja Tarren kanssa lenkillä, Tarrekin oli tosi ilonen, ja virtaa täynnä, että vihdoin pääsi purkamaan sitä energiaa :) Vassukin tykkäs tietty.

Nyt olen äitillä, koirat jäi kämpille, tekee niillekin kuin minullekin olla vähän erossa toisista aina hetkittäin. Nimittäin aika tiiviisti tässä ollaan oltu 24h.

Mietin tässä että mistä hitosta mua rangaistaan... Omistan kaksi kipeä koiraa. Mutta kaippa kaikella on tarkoituksensa, se että miksi elämä menee näin. Mutta nyt vaan kai enemmän tiedän että nyt nautitaan näistä meidän jokapäiväsistä hetkistä. Mie niin rakastan Tarrea ja Vassua!

Elämää jatkuu sitä vaan hoen kaikille, kaikille kenen kanssa olen puhunut asiasta, kai mä haluun siihen uskoa, vaikka en taida sitä oikein ajatellakkaa. Mutta kaippa se elämä on aina ennenkin jatkunu, ja vielä eletään.
Vassu kärsii vielä ajoittain niistä lihaskivuista, huomaan sen, ja tarpeen mukaan annan sille kipulääkettä. Ei siitäkään tullut enään tervettä sen viime jouluisen onnettomuuden jälkeen, mutta senkin kanssa ollaan opittu nyt elämään. Sitä vaan toivoi että kun Tarre tuli, toivoi että se edes sais elää normaalia, tervettä koiran elämää, mutta ei :(

Ette usko, mutta Tarre on tosi iloinen, ja elämän halua täynnä, se ei näytä kipuja, mutta kukapa niitä näyttäs. Tarre on mun rakas iloinen koira, joka pitää musta kiinni :) KUn koirat on äitillä ja markulla, tullaan äitin kanssa sinne. Kun äiti lähtee viemään tarre pissalle, niin monesti käy niin että Tarre ei pissalle lähde, jos mä en lähe mukaan, se pitää musta kiinni. Mie oon sille tosi tärkeä, minä lämmittää mun sydäntä niin paljon. Kun tietää ja huomaa, kuinka tärkeä mä olen sille, ja kun kaikkensa tekee ja yrittää sen vuoksi, tuntuu itestä silti että en tee tarpeeksi.

Mie jo viime vuonna ajattelin, että toivottavasti seuraava vuosi olisi onnellinen, kun kaikki marsut lähtivät taivaaseen, Peksu keväällä hengitystietulehdukseen, Alppu syksyllä ilman varoitusta halusi taivaaseen, ilmeisest sydän petti. Rusina ja Anksu jouluna...
Mutta kaippa kaikella on tarkotuksensa, Ja kaippa Tarren tarkoitus oli tulla mun elämään, että pidän siitä huolta.

Niin ja Tarrella on lievää kasvuhäiriötä, mistä mulla on kanssa paska olo, ruoka ollu ilmeisesti liian vahvaa, ja kaippa mussakin joku oma vika, en osannu olla liian tarkka, vaikka mielestäni olen oikein syöttän, ja hyvin maltillisesti on painokin noussut.

Vielä mä siitä ell reissustakin täällä kirjotan, en vaan ole saanu aikaseksi on ollu koko ajan kauhee meno muka kaikkeen, enkä mä varmaan ole jaksanutkaan. Nyt vaan kun olen kämpillä, sellainen rauhallinen hetki, mä jotenkin vain murruin ajattelemaan kaikkea, ja siitä mä purkaus..

D-lonkat!

On vähän huono fiilis ollu, mutta elämä jatkuu.
Ois paljon lisääkin kerrottavaa, mutta tässä karkeasti.
Kirjoitan varmaan illalla lisää, kuhan menen kämpille. MUtta ell-asemalta saatiin aivan mukavaa palvelua



Nyt lisää keskiviikosta: Herättiin aamulla vassun kanssa, mulle ei ruoka maistunu yhtään, kai mie jännitin niin paljon, ja mua pelotti.

Mentiin vassun kanssa porukoille, ja sieltä sitten lähdettiin äitin kanssa viemään tarrea kohti lahtea.

Matka meni oikeestaan ihan hyvin, hiukan mutkien kauttaonneksi päästiin perille. Oli niin ison näkönen paikka, tai ainakin se siltä tuntu kun vertas lappeenrannan klinikoihin, ihmisiä oli niin paljon, siellä täällä. Mä jo varmiiksi vielä hermostuneena, mulla oli paha olo.

Lääkäri tutki jonkinverran tarrea, anto rauhotteen. Mentiin sitten kohti röntgenhuonetta, sinne kun päästiin tarre nukahti niin levollisesti. Äitin tultua hetken päästä, tarren sen huomattua, koitti se vielä viimesillä ponnistuksillaan, että mä vielä nousen, mutta nukahti.

Ei auttanu kuin rapsuttaa tarrea ja sanoa, mä rakastan sua, oot tuovin oma kulta-rakas.

Kohta tuli hoitajat, käskivät meidät pois, mikä oli mulle vähän shokki, kun aina olen ollut vassunkin kaikissa röntgenissä mukana, mutta mä ihan kuitenkin lähdin sieltä mutsin kanssa pois. Siellä me istuttiin käytävällä, mua oksetti ja oli paha olo, Ja toisessa huoneessa Tarre on yksin hoitajien kanssa. Mutta onnneksi tarre oli kaikesta tietämätön, ja nukkui.

Kun saatin taas mennä takaisin, mä kosketin tarrea päähän, pussasin, ja sanoin taas että tuovi rakastaa sua. Mulla oli niin haikee fiilis kaikesta.

Ell sano, että etujalat on terveet ja ok! Mutta takajalat, ensinnäkin d-lonkat, kyllähän se niillä elää, mutta lonkkavika, ei siitä mihinkään pääse. Ja on kasvuhäiriötä takajaloissa. Mikä mua ittee surettaa, josta mulla on paska olo. Sillä hetkellä kun se näytti tarren kuvat jaloista, mua oksetti, itketti. Ell kehotti mua heti istumaan, onneksi, kohta olisin varmaan pyörtynyt.

Sitä kun kuitenkin on ollu mielestään tarkka ruuan suhteen, painokin noussut maltillisesti, niin en tajunnu... Ja ruoka ollu liian vahvaa. MUtta tapahtunu mikä tapahtunut, Tarre voi kuitenkin elää ihan suhkot normaalia elämää, normaalia pennun elämää, niin se ell sano :) Ainut lohduttava asia sillä hetkellä. Nyt laimennetaan ruokaa riisillä, saa niveliä rasvaamaa lääkettä, ja syö kipulääkkeitä. Ja elämää koitetaan eteenpäin.

Tarre jäi tänään äitille ja markulle. Ollaan Vassun kanssa kämpillä, voi että onkin rauhallista, Vassukim varmaan nauttii tästä hiljaisuudesta, rauhasta, kun ei koko ajan tarvi olla kakaraa komentamassa.

Äiti halus ottaa tarren sinne yöksi, niin en mie pistäny ollenkaan vastaan, ja on huomenna sinne lääkäriinkin menoa.

Mua jänniittää, mutta koitetaan nyt ihan rauhallisin mielin olla siiihen asti kunnes kuvat otetaan.



Viikonloppu meillä meni ihan hyvin, mitä nyt Tarre on ollu ihan hirveen rauhaton yms. Käy ihan ylikierroksilla, kun on ollu liikuntakiellossa, ja jos vielä liikuntakielto jatkuu, pyydän hitto vie jotain rauhottavia, menee muuten järki mulla ja vassulla, kun illalla ei saada olla rauhassa.

Mutta muuten on menny hyvin. Ostin eilen kummallekkin isot luut, kerrankin kumpikin on tyytyväinen, yhtä isot luut kummallakin, silti huomasin että vassun mielestä tarrella kuitenkin parempi luu, ja varasti heh heh :D

Vassu tänään taas yllätys karkas, se vaan temppuilee edelleen, ja hyväkin välillä olla vassun kanssa ihan kahdestaan, saa sekin olla ressaamatta :)
Vassullakin ollu taas vähän kipuja, pitääkin mennä sitä hoitamaan, rapsuttelemaan, ja pitämään hyvää huolta :)

Huomiseen, ja pitäkää meille peukut korkeella!

Tarre puri jo ensimmäisenä lepopäivänään mun kannettavan virtajohdon, ja jokin alko käryämään, haisemaan ilmeisesti modeemi, että siihen loppu mun netis olo.
Voipi olla että menee ensviikkoon, että saan uuden virtajohdon.

Tarre kai ajatteli, että nyt hoidetaan mua, eikä aikaa kuluteta nettissä oloon.

On taa uutta tietoa Tarren tilanteesta, äiti varasi ajan sille 5.9. lahden eläinlääkäri asemalla, siellä otetaan kuvat ja tietää sitten enemmän tulevaisuudesta.

On menny muuten ihan hyvin jo puoltoista päivää, tarre vaan on aika turhautunut sisällä oloon, ja jotenkin surkean näköinen kun huomaa, että mie lähen vassun kanssa liikenteeseen. Sitä on pakko lenkittää, etten kohta omista kahta turhautunutta eläintä.

Niin ja kyllähän tuo tarre tänään repi ittensä irti, näytti olevan intoa täynnä, ei auttanutkun ite seistä ja oottaa että tarre rauhottu, ja lopulta tuli mun luo .

Vassukin on ollu vähän ihmeissään, mutta nyt tilanne on tämä.

Kiitos kaikille stempityksistä, niitä kaivataan!

Kirjottelen taas lisää, kun pääsen seuraavan kerran koneelle, ehkä huomenna.

aatiin aika huono ennuste( mun tuntemus).

"otj lonkkanivelsubluksoi( ortolani ++);
vtj lievempi Luutulehdus: reisiluu+olka"

Tälläinen "tuomio" saatiin, jotain tuollaista mä epäilin.

"Lonkkaniveldysplasiassa on tyypillistä lonkkanivelen subluksaatio eli raajan tukeutumisvaiheessa reisiluunpää osittain tulee pois nivelkuopastaan ja aiheuttaa voimakasta kipua."

Oikea muljahtaa siis täysin poispaikaltaan, teki ihan pahaa, kun se kokeili, vasemmassa oli tätä vain lievästi.

Entiiä, jotenkin on turta olo, tuli jo sillon ke itkua tiruhettua, että kai sitä jotenkin "hyvin"(tai ei voi sanoa hyvin, mutta.) otti tilanteen, tai kaippa vakaasti. Entiiä, mieli vaan jotenkin sekava, vielä kasvattajan kanssa puhumisen jälkeenkin.

1-2 viikon huonelepo, ainuastaan ulos pissalle ja kakalle, saatiin 20 päivän tulehduskipulääkekuuri. levon jälkeen aletaan pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa. Ell sanoi tarrella olevan todella hyvät lihakset takajaloissa, joten niistä on nyt koitettava pitää hyvää huolta!

Ei kuvattu, ell sanoi ettei niistä olisi nyt vastaavaa hyötyä ja luotan tässä ell. Mietin, että jos sitten n. kk päästä kuvauttas, näkis sitten todellisen tilanteen, onko luutulehdusparantunut yms..


huomenna aiheesta sitten lisää, kunhan saan nukuttua jonkinverran..

Nyt on su ilta, tarre tuhisee, ja vassuki taitaa jossakin nukkua.

Myö ollaan vietetty mukava viikonloppu, nauttien toisten läheisyydestä :) Siitä, että ollaan pidetty toisista kiii, mie oon rapsutellu kakaroita, ne on hykertäny mun kimpussa, viekussa, nuollu kilpaa mun naamaa :D
Se että kumpainenkin koira osoittaa, ja vieläkun ne kilpailee mun huomiosta, on jotenkin niin hellyttävää, ihanaa. Ja kun vassukin vielä osoittaa tarrelle niistä hellyttäviä suukkoja, hoitanu tarren vuotavaa silmääkin.

Pe oltiinkin sisälle, kun sato koko päivän. Taih no taisi se iltapäivään alkaa ilma piristyyn ja käytiin sitten kylällä pyörähtämässä, käytiin eläinkaupassa kattomassa onko siellä silmävettä koirille, ei ollut mutta sai noi koirulit namupalat :)

Lauantaipäiväkin meni kivasti käytiin lenkillä pariinkin otteeseen, syötiin ulkoa karviaisia, mitkä on tarren suurta herkkua. Ja kivasti tarrekin pysyi irti pihalla, kun viikolla taisi pari kertaa karata naapurin pihalle ;( Ja sekös on ärsyttäävää.

Tänään saunan jälkeen oli perin huvittavaa, sato kaatamalla vettä ja tarre karviaismarjapuskassa, syöpöttelee yksinään. Ai hitsit, eikö ne piikit sitä muka pistä, kun mua ne ainakin pistää. Ja toinen suulla niitä sieltä popsii. Mikähän niissä maistuu koiran suuhun niin hyvältä ;)

Huomenna käydääänkin siellä eläinlääkärissä, kerron sitten mikä "tuomio" saatiin.
Myö vassunkaa pidetään peukkuja Tarrelle, meidän omalle rakkaalle perheenjäsenellemme .

Olen ollut jo aikasemmin huolissani tarren jaloista, on ollu sen verran koikkelihdan näköistä tuo kävely,. k

Tarkotus oli muutama hammas poistaa, mutta sanoinkin ensin että katotko tarren jalkoja, kun olin jo aikaisemmin toisen rokotuksen tiimoilta niistä vähän huolissani. Silloin eri ell sano, ettei ole mitään hätää.

Eli noi takajalat, kulkee vähän vinksallaan, koikkelehtii, "peräpää on ku toista koiraa" sanoi ell. Heti sanoi, että ei tämä ole normaalia pennulla. Kehotti varamaan kaupunkiin asiaan perehtyneelle ell, joka asian kuulemma osaa hyvin. Aika saatiin maanantaille klo 13. Siihen asti jännityksessä.

Näyttää myös että jalat nuljuaisi sivusuunnassa, tunnustaessa polvissa ei ollut mitään.

Ell kertoi aikaisemmin nähneen pennun, jolla samantyyppisiä oireita, jolla todettiin lonkkavika.

Elikkäs ell epäili ettei kaikki ole lonkissa kohdallaan. Ja tarre 5kk.

Niin voihan tämä olla pelkää kasvuilua, mutta kyllä mua huolestuttaa ja todella, myönnän tulihan eilen pari kertaa kyyneleet silmiin, sen verran suretti. Nyt fiilis jo laskenu suhkot normaaliin, eli nyt odotetaan vaan maanantaihin, on samana päivänä myös oma haastattelu sinne kouluun, saa nähä kuinka se menee.