katon ikkunasta ulos nyt on täysikuu
ajattelen sua ei mua muuta mikään muu
muistan tuoksus muistan kauniit kasvos
muistan ku mä sanoin et rakastan sua vaikka varjos
mul on ikävä sua en pysty enää salaa
mutta siltikää ei pysty enää kestää tätä palaa
muistatko sen päivän sillon yöllä laivan kannella
tuuli kosketti täysikuu sekä vesi laineilla
aluks kylmä mut sun vierees käperryin
muistot mielee niin mä rakkaudesta vääristyin
ajattelin sua ja ajattelen vieläki
muistan vieläki kun tuijotettii toisiamme kilpaa
muistan kaiken seuraan tätä muistojen siltaa
en unohda sua en koskaan lupaan sen
mä välitän susta mä teen sul nytte lupauksen
en satuta sua koskaan en haluu satuttaa
matkan saatossa muistelen sua vaikka kasvetaa
ensimmäisen kolmen tunnin jälkeen mun sydänt revittiin
tajusin että ilman sua mä varmaan sekoon
hetket pienet mä niitä vielä muistelen
sun vierelläs olevani mä vielä kuvittelen
mä en tätä enää jaksa käsittää
miten paljon voi toisesta ihmisestä välittää