Henri kuuli ku helvetin tuuli
hihoissa roikkuu hukkuvia pojuja
mielen siemen sienen nielen nukkuvia soluja (noi, noi)
kannan mukanani kuolleiden sieluja
tunnen ne suolaisena nielussa
hautajaisissa kaikuu kuolin laulu uuden alku
pois lähtemässä pois en haluais päästä poistuessa läsnä
samat sieltä mistä syntyessä
sä et tiiä miltä mä näytän
sun tupeseen tulee reikä
mä oon jo sun asunossas
se on yks meistä
pröystäilevillä sokeilla tunteetonta tietoa
riiteistä seonneita sviiteissä demoneita
väkivalta väen valta väellä on valta
aika sairasta.. mutta sairaitaha me ollaa?