Seisoin koko keikan vaa jähmettyneenä ja puristin käsii nii ettei veri kiertäny. Ja itkin. Varsinki ku Toni etsi mua katseellaa yleisöstä ja tunnisti mut, joka kerta ku se katso mua silmii, ku se antoi sen huivin mulle, lauloin Ilonan, iski silmää. Tiesin mitä tarkotti ja pian mä jo juttelin Tonin kaa.
Sain halaa sitä. Kiittää. Annoin sille korun ja se mulle neuvon, tai pyynnön, jonkun. Ja käski pärjäillä. Ilman Tonia en pärjäis. Kiitos Apulanta.
