Paloittelusurma.
Paloittelusurma on aloitettaessa opittava kantapään kautta.
Siinä pitää muistaa pitää pää kylmänä.
Pitää varoa, ettei mene sormi suuhun.
Siis, pitää paloitella huolellisesti, mutta ei pidä alkaa niinkun "hiuksia halkomaan".
Ja sitten, jos sitä ruumista alkaa siirtelemään, niin kannattaa ottaa perseet olalle.
Kieli vyön alle.
Ja pitää varoa, ettei jää suusta kiinni.
Koska jos poliisi sattuu näkemään sen, niin se on hyvin helposti kyrpä otsassa.
Semmoinen täytyy muistaa, että jos sellaisseen uhriksi joutuu, niin kyllähän siinä on ihan hajalla.
Ja sitten pohdittiin, "tuleekohan se takasin vielä yhtenä kappaleena?"
"Silläkin oli ennen sydän paikallaan."
"Nykyään se on perse auki."
"Kyllä minäkin kuulin, että antoi se aluksi vain pikkusormen."
Motiivi peloittelusurmaan on kenties tullut siitä, kun Marko Bjurström on joskus sanonut, että jokaisella kuuluisi olla irtonainen lantio.
Jos niitä paloja sitten joskus rupeaa varastoimaan, niin kannattaa tehdä semmoinen luettelo, kun: "Pää, olkäpää, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat."
Tämä on vähän sellainen juttu, että se jakaa porukan kahtia.
- Ismo Leikola
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (4)
- ▶ 2011 (36)
-
▼
2010 (184)
- ▶ joulukuu 2010 (4)
- ▶ marraskuu 2010 (3)
- ▶ lokakuu 2010 (3)
- ▶ syyskuu 2010 (7)
- ▶ elokuu 2010 (17)
- ▶ heinäkuu 2010 (12)
- ▶ kesäkuu 2010 (18)
- ▶ toukokuu 2010 (57)
- ▶ huhtikuu 2010 (20)
- ▶ maaliskuu 2010 (28)
- ▶ helmikuu 2010 (13)
- ▶ tammikuu 2010 (2)