IRC-Galleria

MIKSI OLUTTA PITÄISI SAADA NAUTTIA TYÖPAIKALLA?

-Se on syy ilmaantua paikalle

-Se vähentää stressiä

-Se johtaa rehellisempään kommunikointiin.

-Se vähentää valituksia huonosta palkasta

-Se vähentää poissaoloja koska krapulassa voi työskennellä.

-Se auttaa säästämään lämmityskustannuksia talvisin.

-Se rohkaisee kimppakyydityksiä.

-Se lyhentää lomailua, koska työntekijät tulevat mielummin töihin.

-Se saa työtoverit näyttämään paremmilta.

-Se saa kahvion ruuan maistumaan paremmalta.

-Pomot antavat herkemmin palkankorotuksia päissään.

-Piereskely kokouksien aikana ei ole enää niin noloa.

-Kukaan ei muista mokailujasi pikkujouluissa.

-Työntekijät kertovat työnantajille mitä mieltä he ovat, eivät sitä mitä he luulevat työnantajien tahtovan kuulevan.

-Työtyytyväisyys lisääntyy, koska sillä ei ole väliä vaikka sinulla on huono työ.

-Palkkaneuvottelut ovat paljon suotuisempia

Eräänä päivänä keskellä kaupunkia seisoi nuori mies ja ilmoitti, että hänellä on laakson kaunein sydän.
Suuri joukko ihmisiä kerääntyi ihailemaan hänen sydäntään, sillä se oli täydellinen. Siinä ei ollut yhtään naarmua tai virhettä. "Aivan niin", ihmiset sanoivat, "se on todellakin kaunein koskaan näkemämme sydän." Siitäpä nuori mies ylpistyi ja alkoi kerskailla yhä äänekkäämmin. Yhtäkkiä väkijoukon eteen ilmestyi vanha mies, joka sanoi: "Mutta eihän se ole läheskään niin kaunis, kuin minun sydämeni." Nuori mies katseli ihmisjoukon kanssa vanhan miehen sydäntä. Se kyllä sykki voimakkaasti, mutta se oli täynnä arpia. Siitä oli poistettu kappaleita ja toisia oli pantu tilalle. Ne eivät olleet oikein sopivan kokoisia, niin että sydämessä oli useita rosoisia ja teräviä reunoja. Joissakin kohdissa oli suorastaan kuoppia, koska niistä puuttui palasia. Ihmisjoukko oli ymmällään. Kuinka mies saattoi pitää tällaistasydäntä kauniimpana?
Nuori mies tarkasteli vanhan miehen sydäntä ja nauroi nähdessään, millaisessa kunnossa se oli. "Lasket varmasti leikkiä," hän sanoi. "katso nyt minun sydäntäni. Se on täydellinen, mutta sinun sydämesi on vain arpinen möykky." "Niinpä niin," sanoi vanha mies, "sinun sydämesi on kyllä täydellinen, mutta en ikinä vaihtaisi omaani siihen. Katsohan, jokainen arpi on merkki rakastamastani ihmisestä. Repäisen irti palan sydämestäni ja annan sen hänelle ja hän antaa minulle sopivan palan omastaan. Nämä palat eivät tietenkään ole aivan samankokoisia, joten sydämeni reunat eivät ole tasaisia. Vaalin niitä kuitenkin hellästi, koska ne kertovat keskinäisestä rakkaudestamme. Joskus on käynyt niin, että annettuani palan omasta sydämestäni, en olekaan saanut mitään tilalle. Siksi sydämessäni on kuoppia. Rakastamisessa on riskinsä.
Kuopat ovat kyllä kipeitä kuin avoimet haavat, mutta ne muistuttavat minua näitä ihmisiä kohtaan
tuntemastani rakkaudesta. Ehkä he joskus palaavat ja täyttävät sydämeni kuopat. Ymmärrätkö nyt,
mitä todellinen kauneus on?"
Nuori mies oli vaiti ja kyynelet valuivat pitkin hänen poskiaan. Hän meni vanhan miehen luokse, tarttui nuoreen ja kauniiseen sydämeensä ja repäisi siitä palan irti. Vapisevin käsin hän antoi sen vanhalle miehelle.
Vanha mies otti lahjan vastaan ja laittoi sen sydämeensä. Sitten hän otti palan vanhasta, arpisesta
sydämestään ja asetti sen nuoren miehen sydämeen irtirepäistyn palan paikalle. Se sopi kuoppaan,
joskaan ei aivan täydellisesti. Reunat jäivät hieman rosoisiksi. Nuori mies katsahti sydämeensä.
Se ei enää ollut täydellinen, mutta se oli nyt kauniimpi kuin koskaan ennen.

Olet paras ystäväni,
koska sinun seurassasi tunnen,
kuin olisin kotona, koska sinun lähelläsi
pilvinenkin päivä tuntuu aurinkoiselta.
Kun saan jakaa kanssasi ilon, se kasvaa kaksinkertaiseksi.
Kun saan kertoa sinulle suruni ja huoleni,
ne tuntuvat kevyemmiltä kantaa.
Joka päivä olen kiitollinen sinun ystävyydestäsi.

Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita, tunteet kulkevat omia teitään.
Hymy on ikkuna, josta näkee, että sydän on kotona.
Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä.
Rakkaus on kaunis lintu, joka kaipaa vangitsemista, mutta ei haavoittamista.
Ystävät ovat kuin lyhtyjä. He eivät lyhennä matkaa, vaan tekevät sen helpommaksi kulkea.
Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton?
Älä ota elämää liian vakavasti: et koskaan selviä siitä hengissä.

Asiat joita meille tapahtuu, eivät aina tunnu hyvältä. Silti asiat joita meille tapahtuu, ovat kaikki omaksi parhaaksemme, myös pahalta tuntuvat asiat kääntyvät lopulta voitoksemme.

Menetä hyvä työtilaisuus, opit ainakin sata uutta syytä tehdä parhaasi nykyisessä työssäsi. Menetä lottovoitto kahden sivuosuman vuoksi, niin opit pitämään vähistä rahoistasi huolta. Menetä itseäsi suurempi rakkaus, niin opit rakastamaan itseäsi enemmän kuin koskaan aiemmin.

Elämän kulkee, myrskystä toiseen. Välillä on tyyntä ja silloin saa hengähtää. Mutta kumpi tuntuukaan elämältä, tyyni vai myrsky?

Minä en voi peruuttaa mitään mitä olen sanonut, tehnyt, ajatellut, jättänyt sanomatta, tekemättä tai ajattelematta. Voin vaan opetella elämään niiden asioiden kanssa.

Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.

Jos sinä olisit minun vastakohtani, niin silloin me täydentäisimme toinen toisiamme. Ihmisellä on alitajuinen pyrkimys päästä jälleen ykseyteen, olla eheä ja kokonainen. Turhan usein etsimme ykseyttä toisista, vaikka jokainen meistä voi täydentää vain itse itsensä.

Sinä olit pieni riitasointu minun elämäni melodiassa. Saattoi se olla niinkin, että olit ainut oikein soitettu ja puhtaasti soiva sävel siinä riitasointujen viidakossa, johon minun nuottikorvani vain oli tottunut.

En haluaisi vaihtaa yhtään elettyä päivää toiseksi. En yhtään hetkeä muuttaa. Vaikka joskus elämä tuntuukin kurjalle ja epäreilulle, niin tänään tiedän kaiken olleen sen arvoista.

Kunpa vain olisin jo vanha, niin saisin jäädä tähän olotilaan. Koska en ole, joudun kokemaan vielä monta samanlaista epäonnistumista, alamäkeä ja pohjanoteerausta, jotta taas voin kivuta ylös yhä uudestaan ja uudestaan, kokeakseni itseni vahvaksi jälleen.

Jos maailma olisi tasa-arvoinen, pitäisivät miehet sukkahousuja, minihameita ja piikkikorkokenkiä. Koska ei ole, on naisten pakko kärsiä niistä. Feministit eivät ole vieläkään saaneet mitään näkyvää aikaiseksi.

Elämä on aina ollut jotenkin omituinen saippuaooppera. Ihmiset eivät puhu tuntemilleen ihmisille ja kieltävät tuntemasta itselleen tuttuja ihmisiä. Samalla ne puhuvat tuntemattomille ja väittävät tuntevansa ihmisiä, joita eivät ole koskaan edes tavanneet.

Voiko ketään toista tuntea, ellei ole opetellut tutustumaan edes itseensä?

Minä olin sinusta riippuvainen, kuten kala on riippuvainen vedestä, kuten lintu on riippuvainen vapaudesta, kuten maapallo on riippuvainen auringosta. Nyt olen vapaa riippuvuudestani. Jäljelle jää vain vapaus. Vapaus pitää sinusta tai olla pitämättä.

Elämän esikoulussa opin olemaan varovainen toisten ihmisten suhteen. Elämän oppikoulussa opin olemaan varovainen vain itseni suhteen.

Mitä kummaa on rakkaus? Ei se ainakaan ole sitä, että luulee kuolevansa, jos ei saa nähdä ihmistä, jota luulee rakastavansa. Se ei ole sitä, että ikävä salpaa hengityksen ja jokainen solu itkee kyyneleitä, kun on erossa rakkaasta ihmisestä. Se ei ole sitä, että tuntee kyljessään puukoniskuna jokaisen lausumattoman lauseen, jonka rakas jättää sinulle lausumatta. Mitä se sitten on? Ehkei sitä ole olemassakaan. Ehkä me teemme sen itse itsellemme, kun emme uskalla olla itsemme kanssa kaksin?

Mikäli alkoholi keksittäisi tänään, sitä ei laskettaisi markkinoille, koska se todettaisi myrkylliseksi. Mikäli maailma luotaisi tänään, jättäisi ihmisen samasta syystä luomatta.

Halaaminen pitäisi kohdatessa säätää laissa pakolliseksi. Sillä keinoin maailmassa tehtäisi varmasti paljon vähemmän itsemurhia.

Sanoja, jotka on vaikea lausua hiprakassa:
- Suuryritysrypäs
- Kulttuuriministeriö
- Prikaatinkenraali
- Karnevaalikaravaani
- Keskuskauppakamari

Sanoja, jotka on hyvin vaikea lausua hiprakassa:
- Objektiviteettiperiaate
- Konstitutionalismi
- Porfyyrigraniittiroso
- Transsendentaalifilosofia
- Bronkopneumonia.

Sanoja, joita on liki mahdoton sanoa hiprakassa:
- Ei, ei, en minä osaa laulaa!
- Iltaa, konstaapeli, anteeksi aiheuttamani häiriö
- Ikävä kyllä et ole tyyppiäni
- Ei enää viinaa minulle
- Kiitos, en halua seksiä

leijailen kauan
kunnes satutetaan
tulen ryminällä alas
vaikka varoitetaan

en vain ikinä opi.

Istun yksin pimeässä, pelkään niin.
Pelkään pimeyden peittävän minut,
niinkuin äidit peittävät lapsensa.
Astun paljain varpain kylmälle lattialle,
tunnen kylmää jalkojeni alla.
En tiedä mihin astun tai kosken,
näen vain pimeää ja tunnen kylmää.
Yksinäinen kyynel karkaa poskelle,
kyynel polttaa poskea, tuntuu hyvältä.
Annan kyynelten valua ja polttaa minua.
Yritän löytää tien ulos pimeydestä.
Jalkani pettävät ja kaadun,
en jaksa enää nousta ylös, väsyttää.
Silmät painautuvat kiinni, nukahdan.
Näen pimeää mutta en pelkää.
Koska tiedän että se on vain unta…

Ihmisen lähellä on lämmin.
Ota kiinni kädestä, paina poskea, halaa
ja rutista.
Puhu ja kerro asioita - äläkä unohda kuunnella.
Ole läsnä ja lähellä. Rakasta.
Rakkaus on elämän kantava voima.
On humalluttavaa tuntea, että on olemassa joku,
joka on tärkeämpi kuin kukaan,
rakkaampi kuin kukaan -
joku, joka täyttää
mielen vallattomalla riemulla.
Iloitse rakkaudesta,
kun se osuu kohdallesi,
mutta muista
kunnioittaa sen syvintä olemusta.
sinä saat rakkaudestasi ilon,
mutta sinä kannat myös vastuun
itsestäsi ja rakastetustasi.

tarina pojasta:

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

> 'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<

Oinas
Maistelee tyylikkäästi ja tahdikkaasti ostamaansa viiniä tai olutta. Päällepäin ei huomaa vaikka olisi kuinka peet olalla, paitsi siinä vaiheessa, kun oinas vetää tyylikkäät ilmalennot ja hukkaa kännykkänsä.

Härkä
Vetää pullotolkulla mielijuomaansa, pikkuhiljaa alkaa silmät lupsamaan ja härkä saa jopa pari sanaa suustaan. Ensin härkä väsyy, sitten pari paukkua lisää ja härkä laulaa suu ammollaan karaokea muiden mukana. Yleensä löytää kotiin.

Kaksonen
Kaksonen ottaa reippaasti ja sen kyllä huomaa. Suu käy yhtä paljon ja rasittavasti kuin selvänä.Ainoa ero on, että puhe sammaltaa. No, kädet käy sitten sitäkin enemmän, ei ole väliä onko oman vai vieraan jalka kyseessä. Löytää yleensä kotiin, mutta saattaa olla ojassakin makaamassa.

Rapu
Ravut osaavat asiansa. Ryyppäminen on heidän lempipuuhaansa ja yksi parhaista harrastuksista.
Rapu haluaa juoda hyvänmakuisia juomia ja vetää niillä kännit. Ravu ovat kännissä todella puheliaita ja tupakkakin maistuu kerta heitolla.

Leijona
Leijonalla ei pahemmin ääni muutu kellossa, meno vaan yltyy. Jos leijonalle on normaalia hyppiä pöydillä ja pussata miehiä / naisia, tuskin kattorakenteetkaan jäävät rauhaan. Kunhan vain kaikki huomaavat!

Neitsyt
Neitsyt on nipo juomansa suhteen ja juo sitä säästeliäästi aina kahteen paukkuun asti. Sen jälkeen lasissa alkaa olla enemmän viinaa kuin lantrinkia. Ja sen kyllä huomaa. Estyneestä neitsyestä tulee seksipeto tai vähintään naisten/miesten naurattaja.

Vaaka
Vaaka on yhtä hilpeä kännissä kuin selvinkin päin, lisäksi meno alkaa yltyä ainakin flirttailun suhteen. Vaaka suostuu juomaan vain hienosta lasista pikkusormi pystyssä. Aamu meneekin sitten alushousuja etsien.

Skorpioni
Skorpioni juo vain vaarallisia juomia, kuten viskiä. Kaikkialla hän näkee mahdollisen seksikumppanin eikä unohda tehdä sitä selväksi, olipa kyseessä varattu tai vapaa saalis. Loppuillasta hän saattaa jopa laittaa rähinän pystyyn. Ilmeet ovat kohdillaan.

Jousimies
Jousimiehellä menee aina lujaa, mutta kun viinaa sotketaan joukkoon,alkaa meno mennä melkoiseksi tohinaksi. Ajan- ja paikantaju katoaa, (usein myös tavaroita tai ainakin rahaa.) Jos on hyvä päivä, illasta tulee mitä onnistunein, Jos on huono päivä, saavat sen kanssaryyppäritkin kokea nahoissaan. Itkuhan sieltä aamumorkkiksessa voikin sitten tulla, kun jousimies luulee ettei kukaan näe. Vasta sitten Hän havahtuu, että on nukkunut yönsä jatkopaikan sohvalla koira kainalossa.

Kauris
Kauris alkaa puhua kaikkitietäväiseen sävyyn ja jakelee auliisti neuvoja alkuillasta. Kännissä kauris vapautuu ja todennäköisesti saa iskettyä itselleen seuraa. Kauris on kuitenkin harvoin se, joka oksentaa naapuripöydän tuoppien päälle. Uusia ystäviä hän kyllä hankkii kymmeniä, jotka sitten aamun valjetessa jäävät unholaan ja kauris palaa taas ylhäiseen yksinäisyyteensä.

Vesimies
Vesimiehelle maistuu toisinaan muukin kuin vesi. Ja jopa useita päiviä putkeen, kunhan draivi saadaan päälle. Flirttailu on myös vesimiehen lempi puuhaa. Hän vannoo ottavansa vain pienet
hölät, mutta turha toivo.

Kalat
Kalat rakastaa ryyppäämistä. Kaikki juomat maistuu, sekä omat että muiden. Ilo on irti alkuillasta ja loppuillasta on vieraana rähinä, itku tai naapurin varattu tyyppi.