Kuulen sisältäni nyyhkytyksiä,
vaikka en osaa itkeä,
silmiä kirvelee,
vaikka kyyneleet eivät valu,
sydän on kipeä kaipauksesta,
vaikka en osaa surra.
Järki ei riitä käsittämään,
mutta haluan uskoa.....
Päivisin minun täytyy
näytellä iloista
kuin nauttisin lomasta,
mutta sisintäni,
sitä jäytää kaipuu.
Kaipaan sinua.
Ja kun illalla
käyn vuoteeseeni,
saan riisua naamion.
Se näkyy kyynelinä,
jotka valuvat poskillani
ja nukahdettuani kuivuvat,
kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan.
Ja olen valmis
seuraavaan teennäisen ilon päivään,
jonka kuitenkin täyttää
syvä kaipaus.
Opetit minut lentämään..
Siipeni katkesi..
Opetit kuuntelemaan..
Kuuloni katosi..
Opetit minut näkemään..
Silmäni sokeutui..
On niin kylmä......
Ketä tästä voi syyttää....??
Sanot asioita,
joita minun on helppo uskoa.
Kuulen muualta,
että valehtelit minulle.
En enää tiedä ketä uskon,
miten jatkan,
mitä teen....oikeesti...
Luulin tuntevani sinut,
mutta oletkin jotain aivan muuta.
En tiedä kuka olet,
mitä haluat minusta????
Tunnenko edes sinua?