Nauretaan.
Halataan.
Juostaan vesisateessa, hymyillen.
Hiivitään mummolan vintille
ja pelataan Monopolia.
Supatetaan salaisuuksia korviin.
Eletään jokainen hetki
täysillä, ei tiedetä elämästä
mitään, ei vielä..mutta ollaan
onnellisia yhdessä.
Voidaanko olla lapsia edes hetkisen aikaa?
Tämä runo on omistettu kaikile ystävilleni jotka ovat korvaamattoman hienoja yksilöitä. Ilman teitä olisin hukassa. Monta kertaa on tullut oltua maassa polvillaan joskus jopa mahallaan, mutta aina minut olette ylös nostaneet katkerimmistakin kyyneleiden tekemistä lätäköistä. Itketty ja naurettu kaikki elämän karikot koluttu, mutta koskaan en ole ollut yksin.
YSTÄVÄT TE OLETTE RAKKAITA<3