Mihin piti tän tien johtaa.
Se kaikki, minkä varaan me laskettiin,
Siruina jalkojen alla.
On jotain, mitä tekisin toisin,
Jos voisin palata alkuun,
Mut pidinkö mä kiinni liian tiukasti
Vai enkö tarpeeksi?
kertosäe:
Enemmän kuin mitään mä tahdon filmin tän kelata alkuun.
Tahdon sitä, vaikken mä siihen pystykään.
Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä,
Kuin hyväksyy, et meistä ei ollut enempään.
Matkalla oppii paljon,
Etenkin itsestään.
Mä huomaan nyt mun virheitä monta,
Ne näyttää niin itsestään selviltä.
Mut jos olisit ees puhunut kerran oikeesti
Ja katsonut silmiin
Ja antanut mun nähdä sun tunteet kaikessaan,
Se ois ollut paljon.