hieman yli vuoden verran pystyin pitämään elämäni jotenkin kasassa mäkkiduunilla mutta tänään on se päivä kun kävelen krapulaisin askelin viimeistä kertaa teitittelemään ventovieraita mcdonaldsin kassalle. nyt olen siis puilla paljailla ja voin vilpittömästi omistaa koko elämäni niille asioille mitä rakastan: kuosaukselle, aivojen sekoittamiselle, pillereille, kaljalle, pajarille, kyykälle ja kuosaukselle