IRC-Galleria

Oltiin ton kanssa kattomassa kaatosadetta(nyt se huus innoissaan et se näki yhen salaman). Siis pikkusisko se siellä vaan mua häiritsee ja puhuu välillä portugalia. Ovi kävi, faija tais tulla kotiinsa.

Meinasin kirjottaa tähän editoidun omaelänmänkerran haarukalla viime perjantai - tän viikon keskiviikko. Kohdalle on osunu aika paljon toisiaan puhuttelevia tapahtumia, joista sais tehtyä mitä erilaisempia kertomuksia. Jää nyt toistaseks ainakin tänne laittamatta.

Siinä ois keskeisimpinä hahmoina kaveri, muusa ja veli. Keskiviikkona veli oli ajamassa mua luotaan kotiin, mut mä ehdotin et jos voitais ajaa viel joku kierros. Tuskin puhuttiin koko matkan aikana mitään, kun tuntu ettei tarvinnu ja kuulin ensimmäistä kertaa Editorsin levyn kokonaisuudessaan. Sen sisältö hyväili tilanteen jännitteitä ja kaupungin valojen liikehdintä hyväili sen äänimaisemia. Tajusin että ihmisiin on vaan pakko luottaa. Kuin suoraan elokuvasta.

Ja et mun veli on kyllä tosi sympaattinen, heh heh. Hienoi keskustelui sitä ennen.

Mun masentuneen mielen mestariteoskin on edelleen purkamatta, vaikka suunnittelin jotain muuta. Vaikuttais silti jälleen kerran siltä että kiinnostavimmat asiat tapahtuu kun niihin ei osaa tai ehdi varautua. Varman päälle pelaaminen tai kilpailu on ihan perseestä. Tietyllä tavalla mä rakastan kotini kaaosta ja se saa mut tuntemaan itteni rakastetuks. Kuitenkaan niitä noidankehiä mitkä vaikuttaa jokapäiväseen olemiseen ei tulis ikävä. En voi kutsuu ketään käymään joten pian ois kiva alottaa puhtaalta pöydältä.